Hannele Siipilehto sanoo, että maalaaminen on rentouttavaa ja tuottaa hänelle iloa.
Tauluillaan hän haluaa antaa iloa, oivalluksia ja kauneuselämyksiä.

�
Tervetuloa tutustumaan!

Kuva: Tatjana Kangasmäki

 
Kissa tuolissa, Siniveriset, Koskentila,
Näkymä aitan portaalta.

Teuvo Ripatti on aloittanut piirtämisen hyvin varhain ja ollut jo koulussa lahjakas muotokuvien tekijä, kertoo Ari Valjakka. Työuransa hän on tehnyt pankissa ja omassa yrityksessään tili- ja isännöitsijätoimistossa. Ari Valjakan mukaan hän on koko ajan harrastanut taiteen tekemistä, mutta jäätyään eläkkeelle muutama vuosi sitten, hänellä on ollut taas enemmän aikaa maalaamiseen. Hän on tehnyt maisemia ja tilaustöinä akvarelleja omakotitaloista ja jonkin verran myös öljyväritöitä.

Ripatti sanoo itse, että hän sai jo alle 10-vuotiaana tilaisuuden seurata silloin nuoren taitelija Raimo Kivelän työskentelyä ja tämä antoi hänelle ensimmäiset välineet, joilla sai maalata kuvan. Se aiheutti valtaisan innostuksen. Hän kehuu myös taitavia ja innostavia opettajiaan. Teuvo Ripatti sanoo käyneensä useita öljyväri- ja akvarellimaalauskursseja. Hänen mukaansa tällä hetkellä akvarelli on kuitenkin ykkönen.

Lohenkalastaja Nykälässä, Kalastaja keväällä Nykälässä,
Petäjästunturi ja Rantasauna Löydössä.

Risto Ingman puolestaan kertoo, että hän opetteli grafiikan alkeet opiskeluaikanaan Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla. Opettajana hänellä oli Lauri Rankka. Myös Risto Ingman on maalannut ja piirtänyt omien sanojensa mukaan niin kauan kuin muistaa. Hän on tehnyt grafiikkaa työväenopistossa monta vuotta, jonka jälkeen hän kertoo perustaneensa oman työhuoneen muutaman muun aktiivisen harrastajan kanssa erään töölöläisen kerrostalon väestönsuojaan. Nykyään harrastus on hänen mukaansa jäänyt vähemmälle työkiireiden vuoksi, mutta jatkuvasti syntyy kuitenkin uusia luonnoksia muun suunnittelutyön ohessa.

Ensimmäiset työni olivat tiiliskiviä, Ingman kertoo. Niistä hän sanoo siirtyneensä tattien kautta kissoihin ja vihanneksiin. Nykyisin hän kertoo tehneensä enimmäkseen töitä, jotka liittyvät kalastukseen ja uistimiin. Näin on yhdistynyt kaksi mieluisaa mutta aikaa vievää harrastusta.

 
Kalamiehen bonsai, Säilyketölkkikala, Kevätsipulit,
Valkosipulit.

Ripatin akvarelleille on mielestäni ominaista kirkkaat vaaleat sävyt ja puhtaat värit. Ruska hehkuu töissä punaisena ja keltaisena. Toisaalla taas voi kuvitella, että on kevät, ja aurinko kimaltaa puiden ja pensaiden latvoissa. Hänen maalauksissaan on vanhoja punamullalla maalattuja rakennuksia, vihreää, vehreää luontoa, erilaisia puita ja kasveja. Ripatin tauluissa vesi ei ole kirkkaan sinistä, vaan vaaleaa lähes kuulaan harmaansinistä ja siten luonnollisemman näköistä kuin aivan sininen vesi. Teos rantasauna Löydössä on niin tutunomainen, että se voisi olla missä tahansa Suomessa. Akvarelli Naiskoski Nykälässä on ainoa tummempisävyinen työ, mutta siinäkin tummien puiden takaa siivilöityy kirkas auringon valo läpi. Mikkeliläisille kotoisia maalauksia ovat Pulkkisen kulma, Mikkelin tori ja Naisvuori.

Suomutunturi, Kumputunturi, Porttipahdan syksy ja
Pyhätunturi.

Ingmanin työt ovat pieniä veikeitä kuvia, joissa on siroja yksityiskohtia. Ne on tehty vaalealle, valkoiselle tai tummalle taustalle. Kuvissa on hyvin selkeät piirteet, on helppo tunnistaa, mitä kuva esittää. ”Utelias” on mielestäni ehdottomasti kaikkein hauskin Risto Ingmanin työ. Tietysti asiaan vaikuttaa varmasti se, että itselläni on kaksi kissaa. ”Kissa tuolissa” on myös erinomainen oivallus. Ingmanin kuvissa olevat sipulit ovat hyvin syötävän ja luonnollisen näköisiä ja ”Kalamiehen bonsai” on mielenkiintoinen taideteos.

 
Utelias ja tatit.

On vaikea sanoa kuten niin usein ennenkin näyttelyissä, mikä esillä olevista töistä on paras. Tuntuu, että jokainen on omalla tavallaan hyvä ja tietysti riippuu taustasta ja sijoituspaikasta, mikä teoksista sopii mihinkin yhteyteen parhaiten. Mielellään niitä kuitenkin katselee yhä uudelleen ja uudelleen myös Kirja Cafeen seinillä.

Luhtiaitta, Naisvuori, Oulankijärven rantaa,
Naiskoski Nykälässä.

Teuvo Ripatin akvarelli- ja Risto Ingmanin grafiikkanäyttely 1. – 30.9.2010 Kirja Cafessa.        

Tervetuloa tutustumaan!

Teksti ja kuvat: Sirpa Kääriäinen

Jo matkan alku jännittää. Olemme tilanneet kyydin suosituksi tulleesta kimppakyydistä. Kyytejä hoidetaan pikkubusseilla ja pakettiautoilla. Tämä on erittäin edullinen tapa matkustaa. Vielä edellisenä päivänä meille ei ole selvää, milloin matkaan lähdetään. Viisumit ovat kuitenkin passissa ja tavarat pakattuina. Voin taas allekirjoittaa sanonnan, mitä Venäjästä sanotaan: Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Edellisenä iltana lopultakin vahvistuu tarkka lähtöaika. Meidät haetaan kotiovelta. Aunuksen Karjala odottaa.

Matka sujuu mukavasti läpi harmaiden, mutta kauniiden karjalaiskylien. Venäjän puolella kuskin kaasujalka tuntuu raskaammalta. Onneksemme teiden huono kunto tosin hidastaa vauhtia. Matkakaverilleni Annalle matka Venäjän Karjalassa on ensimmäinen. Se on kuin aikamatka viidenkymmenen vuoden taakse. Ihmeteltävää riittää. Salmin kaupassa tavarat pyydetään edelleen myyjältä tiskin takaa. Tiskillä on helmitaulu laskemista varten. Nyt ovat venäjän taidot kovalla koetuksella, että saa pyydettyä haluamansa tavaran. Matkaa on reilut 500 kilometriä ja siihen menee koko päivä.

Helleaalto on kovimmillaan myös rajan takana. Alavoisten kylä, lähellä Aunuksen kaupunkia(ven. Ilintskij), on matkamme päätepiste. Siellä meidät vastaanotetaan innostuneina. Pienet leiriläiset ovat jo odottaneet tuloamme. Tuliaistavarat puretaan vauhdilla ja ohjelma alkaa heti. On yllättävän helppo vähäiselläkin kielitaidolla leikkiä lasten kanssa. Lasten ikäskaala on laaja, ekaluokkalaiset ovat nuorimpia ja seiskaluokkalainen vanhin.

 
Leiriläisillä riitti kesäisiä puuhailuja ja leikkejä viikon aikana
yltäkyllin.

Leiripaikassamme on meidän kanssamme viikon aikana pari venäläistä ohjaajaa sekä kokki ja tulkki, joka osoittautuu meille viikon aikana korvaamattomaksi. Alkeelliset venäjäntaitoni ovat kovalla koetuksella. Lapset tuntuvat aina unohtavan, että olemme suomalaisia, kun he innoissaan selittävät meille asioita. Onneksi on leikkejä, mihin kielitaitoa ei paljon tarvita. Appelsiini on apelsin ja ananas on ananas venäjän kielessäkin. Hedelmä-coctail on siis valmis leikittäväksi. Joillakin lapsista on suvussaan karjalaisjuuria. Valitettavasti he eivät osaa puhua karjalan kieltä eli livviä.

Laatokan kuhaa
riittää päivittäin

Kokki -Zinaida emännöi keittiössä. Karjalassa ollaan tosi vieraanvaraisia ja nälkä ei meitä pääse yllättämään. Kuhaa ostetaan keittiöön suoraan Laatokan kalastajilta. Zinaida tietää, että se on herkkuani, joten sitä tulemmekin saamaan leirin aikana joka päivä. Ihaillen katsomme, kun Zinaida ja Nina perkaavat päivän kalasaaliin, niin kätevästi se käy.

 
Ruoka tehtiin leirillä lähes omista aineksista. Toinen emännistä,
Nina Potapova, esittelee tuoretta kalaa.

Tulkillamme Raijalla on suomalaisjuuret. Hän on eläkkeellä oleva venäjänkielen opettaja ja puhuu erittäin hyvin suomea. Viikon aikana turvaudumme monesti Raijan apuun. Alavoisten leirin päällikkö Nina Potapova on tarmokas nainen. Karjalassa vaaditaan suurta kekseliäisyyttä, että rahat riittävät. Monet tahot tekevät lähialueyhteistyötä Karjalaan. Alavoisissa leiritoimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin. TSL:n Mikkelin seudun Opintojärjestö tukee myös leiriä rahallisesti. Lapset saavat leirillä aamiaiset, ruoan ja välipalan. Jotkut lapsista keräävät leiripäivän päätteeksi vielä mustikoita ansaitakseen perheelle lisätuloa. Näin päättelemme nähtyämme lasten siniset sormet. Monet lapsista tulevat yksinhuoltajaperheistä, osa on mummon kasvatettavana. Työttömyys ja monet sosiaaliset ongelmat ovat arkipäivää. Alavoisten kylän merkittävämmät työllistäjät ovat jo vuosia olleet sahalaitos ja kolhoosi/sovhoosi. Sahan toiminta on ollut seisahtunut huhtikuusta lähtien. Heikon työllisyystilanteen kylässä tämän vaikutus on suuri.

Kädentaidot
kiinnostavat

Leiriviikko painottuu kädentaitoihin. Jokainen pääsee kokeilemaan kankaanpainantaa. Lasten käsissä syntyy upeaa jälkeä ja värejä käytetään reippaasti. Lapset tuskin malttavat odottaa värien kuivumista. Neulahuovutus on monelle aivan uusi juttu. Huovutusneulat tosin eivät kestä paria tuntia pitempään, kun jo terät ovat innokkaiden huovuttajien käsissä katkeilleet. Moni haluaa valmistaa korun, tytöt tietysti itselleen ja pojat äideille kotiin vietäväksi. Huovutus vaatii kärsivällisyyttä, että palloista saadaan pyöreitä. Valmiit korut herättävät suurta ihastusta.

 
Leirin lapset saivat tehdä kotiin viemisiksi tyynyliinat. Niistä
valmistui erittäin värikkäitä.

Huovutustyöt olivat leiriläisille erittäin innostavia. Tytöt varsinkin
halusivat tehdä niitä enemmän ja enemmän.

Leiripaikka on Aunuksen tien varressa Alavoisten kylässä. Kylän halki virtaa Olonga-joki. Mieli tekee kovasti uimaan, mutta tämä osoittautuu mahdottomaksi. Edellisellä viikolla Venäjällä on hukkunut leirillä lapsia, joten meillä on uintikielto. Alavoisten kylän torilla tehdään kauppaa. Kiinalaiset halpatuotteet näyttävät vallanneen Karjalan.

Annan organisoima roskien keräyskilpailu onnistuu yli odotusten. Varttitunnissa lapset keräävät rajatulta piha-alueelta roskia vauhdikkaasti. Eniten keränneitä odottavat pikku palkinnot. Tämä motivoi lapsia ahkeroimaan. Jätehuolto toimii Karjalassa surkeasti. Tienvarret ja rannat ovat roskia täynnä. Pullojen keräystä ei Karjalassa tunneta. Päätämme hyödyntää kirkkaita muovipulloja sekä lasipulloja maalaamalla niitä iloisin värein. Myös harmaat kivet saavat uuden värimaailman lasten käsissä. Niistä syntyy mahtava tilataideteos. Tiilistä Anna keksii rakentaa grillin, jota tosin emme uskalla kokeilla metsäpalovaaran takia. Tuliaismikroskooppi on kovassa käytössä pienimpien leiriläisten käsissä. Pihalta tarttuu lasten käsiin mitä erilaisimpia ötököitä, joita tutkitaan antaumuksella.

 
Roskien kerääminen aiheutti lasten leirillä säpinää.
Leiriohjaaja Anna Eharni ohjaili nuorimpia leirialueen
siistimisessä.

Viikosta jäi hyvä mieli ja halu tehdä lasten kanssa jotakin ohjelmaa myös tulevaisuudessa.

 Minna KURVINEN

Leirillä on mukavaa, vaikka säänhaltija ei joka päivä olekaan niin kovin suosiollinen. Pilvisenäkin päivänä voi olla hyvä mieli siitä, että ei sada. Kun aurinko paistaa ja on todella lämmintä, kuten viime viikon torstaina ja perjantaina, leirillä olijat saattoivat iloisin mielin nauttia olostaan. Kesän ensimmäisen leirin osanottajista pääosa oli eläkeläisiä, mutta joukossa oli myös muutama nuori.

�
Mäntyniemen kivet ovat saaneet väriä pintaansa.   

Nuoret iloiset kankaanpainajat.

Oma tutustumiseni leiriin oli vähän turhan kiireinen, koska ajatus leirille lähdöstä tuli niin yllättäen. Ehdin kuitenkin saada sen kuvan, että osallistujilla riitti paljon tekemistä leirin jokaiseksi päiväksi. Leiriläisten päiviin sisältyi Ritva Nurmen kertoman mukaan, liikuntaa, jonka aloitti aamujumppa, hyvää ruokaa, kahvia, retkeilyä luonnossa, yrttien keruuta, kankaanpainantaa, kivien ja ruukkujen maalausta, uintia ja saunomista. Ritva kertoi, että he yrittivät löytää luonnosta mahdollisimman paljon erilaisia värejä. 

 
Yrttien kerääjät lepotauolla.

 
Yrtit tekeytymässä ikkunalla.

Ennen ruokailua laulettiin vanhoja tuttuja lauluja haitarin säestyksellä. ”Mä oksalla ylimmällä” sopi hyvin hetken tunnelmaan. Kun kuulee tuon laulun, niin kesä tulee eittämättä mieleen. Mäntyniemi on erinomainen paikka järjestää tällaisia leirejä. Ympäristöstä löytyvät erinomaiset retkeilymahdollisuudet, järvi ja kaunis luonto.

 
Haitarinsoittaja.  

 
Maalattuja ruukkuja, takana nuori maalari.

Tervetuloa!

Järjestökauppa Okariinassa on tarjolla Mikkelin kehitysmaayhdistyksen, Omega ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n ja TSL:n Käsityöpaja Mikolon tuotteita. Myynnissä on Reilun kaupan tuotteita, kahveja ja mausteita. Toisen ison ryhmän muodostavat erilaiset käsityöt: kestävät räsymatot, pellavatuotteet, kestovaipat, kesäkassit ja –hatut. Lisäksi löytyy erilaisia kehitysmaiden käsitöitä, kauniita liinoja ja narusta punottuja kukka-amppeleita.

Okariina sijaitsee Pulkkisen kulmassa. Vanha puutalo soveltuu mainiosti tämäntyylisen kaupan tiloiksi. Talossa ovat vielä jäljellä vanhat uunit ja upeat paksuista hirsistä tehdyt seinät, joita ei ole peitetty eikä käsitelty millään nykyajan aineilla. Sekin viehättää, että kauppa on kahdessa tasossa. Pari porrasta, kun kiipeää, löytää uutta ihasteltavaa. Etenkin erilaiset käsityöt ovat kesäisen värikkäitä.  

Okariinasta saattaa löytää tosiaankin jotain sellaista, mitä ei uskoisi olevan olemassakaan, ja mikä tärkeintä, tuntee olevansa hyvällä asialla, tukemassa ihmisiä, joilla ei muuten ehkä olisi mahdollisuutta työllistyä.

Hanna-Mari Tyrväisen valokuvanäyttely Ihanat lapset on herttainen tarina entisajan lapsista, jotka askartelevat omia touhujaan joko yksin tai isommalla joukolla.  Kuvat jäljittelevät tyyliltään 50 – 60-luvun tunnelmaa ja ne on sijoitettu maalaismaisemiin. Suurin osa kuvista on mustavalkoisia, mutta joukossa on myös muutama värikuva. Kuviin on löydetty hauskoja yksityiskohtia, vaatteita ja esineitä, joita ei löydy enää nykyisin ainakaan jokaisesta kodista. Kuitenkin useimmat muistavat vielä entisajan tyttöjen ruudulliset mekot, esiliinat ja huivit sekä poikien korville ulottuvat karvahatut ja isolippaiset lakit.

 
Ihania tyttöjä ja poikia.

Peltinen pyykkipalju, luuta, kuparinen kahvipannu, puiset nukenvaunut ja pojan ylipitkät suksisauvat tuovat elävästi mieleen, millaisia välineitä aikaisemmin käytettiin.  Suksisauvatkin olivat siihen aikaan aikuisten mallia, lapsille ei hankittu omia. Useimmiten ne olivat vielä puusta kotona tehtyjä kuten nukenvaunut ja monet muutkin lasten leikkikalut. Kuvissa esiintyy myös päreistä tehty pyykkikori, jalalla poljettava ompelukone ja oikea entisajan kapsäkki.   

 
Mäenlaskua ja ompelua.

Kuvien tapahtumista on Hanna-Mari Tyrväisen tytär 10- vuotias Ellamari tehnyt pieniä runoja.  Niinpä näyttelyssä kuvien alapuolelta löytyy niistä kertovia runoja. Runoista on tehty myös runokirja. Ohessa on kolme kuvista kertovaa runoa.  

Mitähän tuolla, naapurin puolla
        oikein tapahtuu?
Pitäisköhän noita naapureita,
pyytää mukaan uuteen tupaan?
Tuoretta pullaa, pannukahvia
sekä kermaa ja palasokeria.
Hei naapurit kuulkaa,
saiskos teistä kaveria?

Ellamari Tyrväinen

Pyykinpesu

Pyykinpesu on raskasta työtä,
siihen voi mennä päivää ja yötä.
Jos sen aikaisin aloittaa,
silloin sen myös valmiiksi saa.
Riippuu aina pesijästä,
suuremmasta pienemmästä,
mitä ne siitä dikkaa,
onko muuta pesukikkaa?
Minusta peseminen on mukavaa,
sitä voi koettaa kuka vaan.

Ellamari Tyrväinen

 
Tytöt pyykillä.

Siivoan tässä niin ja näin,
luuta oikein tai väärin päin.
Nyt jo alkaa väsyttää,
tää on vain työelämää.
En enää siivooja tahdo olla,
palkka yksi tai täysi nolla.
Siivoan kyllä nopeasti,
luuta heiluu sukkelasti.
Siivottu, kun sitten on,
syntyy huokaus loputon.

Ellamari Tyrväinen

Ihanat lapset valokuvanäyttely Kirja Cafessa 3. – 31.5. 2010

Tervetuloa!