Archive for syyskuu, 2010

Akvarelleja ja grafiikkaa Kirja Cafessa

perjantai, syyskuu 10th, 2010

Kirja Cafeen syyskuun näyttelyssä on esillä mikkeliläisen Teuvo Ripatin akvarelleja ja espoolaisen Risto Ingmanin grafiikkaa. Vaikka he asuvat kaukana toisistaan, taiteentekijöitä yhdistävä tekijä on olemassa: Ripatti on Ingmanin appi. Myös töitä katsellessa tulee tunne, että ne eivät riitele keskenään, vaan soveltuvat erittäin hyvin samaan näyttelyyn.   

 yhdessä
Kissa tuolissa, Siniveriset, Koskentila,
Näkymä aitan portaalta.

Teuvo Ripatti on aloittanut piirtämisen hyvin varhain ja ollut jo koulussa lahjakas muotokuvien tekijä, kertoo Ari Valjakka. Työuransa hän on tehnyt pankissa ja omassa yrityksessään tili- ja isännöitsijätoimistossa. Ari Valjakan mukaan hän on koko ajan harrastanut taiteen tekemistä, mutta jäätyään eläkkeelle muutama vuosi sitten, hänellä on ollut taas enemmän aikaa maalaamiseen. Hän on tehnyt maisemia ja tilaustöinä akvarelleja omakotitaloista ja jonkin verran myös öljyväritöitä.

Ripatti sanoo itse, että hän sai jo alle 10-vuotiaana tilaisuuden seurata silloin nuoren taitelija Raimo Kivelän työskentelyä ja tämä antoi hänelle ensimmäiset välineet, joilla sai maalata kuvan. Se aiheutti valtaisan innostuksen. Hän kehuu myös taitavia ja innostavia opettajiaan. Teuvo Ripatti sanoo käyneensä useita öljyväri- ja akvarellimaalauskursseja. Hänen mukaansa tällä hetkellä akvarelli on kuitenkin ykkönen.

mokki
Lohenkalastaja Nykälässä, Kalastaja keväällä Nykälässä,
Petäjästunturi ja Rantasauna Löydössä.

Risto Ingman puolestaan kertoo, että hän opetteli grafiikan alkeet opiskeluaikanaan Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla. Opettajana hänellä oli Lauri Rankka. Myös Risto Ingman on maalannut ja piirtänyt omien sanojensa mukaan niin kauan kuin muistaa. Hän on tehnyt grafiikkaa työväenopistossa monta vuotta, jonka jälkeen hän kertoo perustaneensa oman työhuoneen muutaman muun aktiivisen harrastajan kanssa erään töölöläisen kerrostalon väestönsuojaan. Nykyään harrastus on hänen mukaansa jäänyt vähemmälle työkiireiden vuoksi, mutta jatkuvasti syntyy kuitenkin uusia luonnoksia muun suunnittelutyön ohessa.

 

Ensimmäiset työni olivat tiiliskiviä, Ingman kertoo. Niistä hän sanoo siirtyneensä tattien kautta kissoihin ja vihanneksiin. Nykyisin hän kertoo tehneensä enimmäkseen töitä, jotka liittyvät kalastukseen ja uistimiin. Näin on yhdistynyt kaksi mieluisaa mutta aikaa vievää harrastusta.

 sipulit
Kalamiehen bonsai, Säilyketölkkikala, Kevätsipulit,
Valkosipulit.

Ripatin akvarelleille on mielestäni ominaista kirkkaat vaaleat sävyt ja puhtaat värit. Ruska hehkuu töissä punaisena ja keltaisena. Toisaalla taas voi kuvitella, että on kevät, ja aurinko kimaltaa puiden ja pensaiden latvoissa. Hänen maalauksissaan on vanhoja punamullalla maalattuja rakennuksia, vihreää, vehreää luontoa, erilaisia puita ja kasveja. Ripatin tauluissa vesi ei ole kirkkaan sinistä, vaan vaaleaa lähes kuulaan harmaansinistä ja siten luonnollisemman näköistä kuin aivan sininen vesi. Teos rantasauna Löydössä on niin tutunomainen, että se voisi olla missä tahansa Suomessa. Akvarelli Naiskoski Nykälässä on ainoa tummempisävyinen työ, mutta siinäkin tummien puiden takaa siivilöityy kirkas auringon valo läpi. Mikkeliläisille kotoisia maalauksia ovat Pulkkisen kulma, Mikkelin tori ja Naisvuori.

ruska
Suomutunturi, Kumputunturi, Porttipahdan syksy ja
Pyhätunturi.

 

Ingmanin työt ovat pieniä veikeitä kuvia, joissa on siroja yksityiskohtia. Ne on tehty vaalealle, valkoiselle tai tummalle taustalle. Kuvissa on hyvin selkeät piirteet, on helppo tunnistaa, mitä kuva esittää. ”Utelias” on mielestäni ehdottomasti kaikkein hauskin Risto Ingmanin työ. Tietysti asiaan vaikuttaa varmasti se, että itselläni on kaksi kissaa. ”Kissa tuolissa” on myös erinomainen oivallus. Ingmanin kuvissa olevat sipulit ovat hyvin syötävän ja luonnollisen näköisiä ja ”Kalamiehen bonsai” on mielenkiintoinen taideteos.

 utelias ja tatit
Utelias ja tatit.

On vaikea sanoa kuten niin usein ennenkin näyttelyissä, mikä esillä olevista töistä on paras. Tuntuu, että jokainen on omalla tavallaan hyvä ja tietysti riippuu taustasta ja sijoituspaikasta, mikä teoksista sopii mihinkin yhteyteen parhaiten. Mielellään niitä kuitenkin katselee yhä uudelleen ja uudelleen myös Kirja Cafeen seinillä.

 

naisvuori
Luhtiaitta, Naisvuori, Oulankijärven rantaa,
Naiskoski Nykälässä.

 

Teuvo Ripatin akvarelli- ja Risto Ingmanin grafiikkanäyttely 1. – 30.9.2010 Kirja Cafessa.        

Tervetuloa tutustumaan!

 

Teksti ja kuvat: Sirpa Kääriäinen

Kesäleirillä Aunuksen Karjalassa

keskiviikko, syyskuu 1st, 2010

 

Jo matkan alku jännittää. Olemme tilanneet kyydin suosituksi tulleesta kimppakyydistä. Kyytejä hoidetaan pikkubusseilla ja pakettiautoilla. Tämä on erittäin edullinen tapa matkustaa. Vielä edellisenä päivänä meille ei ole selvää, milloin matkaan lähdetään. Viisumit ovat kuitenkin passissa ja tavarat pakattuina. Voin taas allekirjoittaa sanonnan, mitä Venäjästä sanotaan: Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Edellisenä iltana lopultakin vahvistuu tarkka lähtöaika. Meidät haetaan kotiovelta. Aunuksen Karjala odottaa.

 

Matka sujuu mukavasti läpi harmaiden, mutta kauniiden karjalaiskylien. Venäjän puolella kuskin kaasujalka tuntuu raskaammalta. Onneksemme teiden huono kunto tosin hidastaa vauhtia. Matkakaverilleni Annalle matka Venäjän Karjalassa on ensimmäinen. Se on kuin aikamatka viidenkymmenen vuoden taakse. Ihmeteltävää riittää. Salmin kaupassa tavarat pyydetään edelleen myyjältä tiskin takaa. Tiskillä on helmitaulu laskemista varten. Nyt ovat venäjän taidot kovalla koetuksella, että saa pyydettyä haluamansa tavaran. Matkaa on reilut 500 kilometriä ja siihen menee koko päivä.

 

Helleaalto on kovimmillaan myös rajan takana. Alavoisten kylä, lähellä Aunuksen kaupunkia(ven. Ilintskij), on matkamme päätepiste. Siellä meidät vastaanotetaan innostuneina. Pienet leiriläiset ovat jo odottaneet tuloamme. Tuliaistavarat puretaan vauhdilla ja ohjelma alkaa heti. On yllättävän helppo vähäiselläkin kielitaidolla leikkiä lasten kanssa. Lasten ikäskaala on laaja, ekaluokkalaiset ovat nuorimpia ja seiskaluokkalainen vanhin.

 leiri1
Leiriläisillä riitti kesäisiä puuhailuja ja leikkejä viikon aikana
yltäkyllin.

Leiripaikassamme on meidän kanssamme viikon aikana pari venäläistä ohjaajaa sekä kokki ja tulkki, joka osoittautuu meille viikon aikana korvaamattomaksi. Alkeelliset venäjäntaitoni ovat kovalla koetuksella. Lapset tuntuvat aina unohtavan, että olemme suomalaisia, kun he innoissaan selittävät meille asioita. Onneksi on leikkejä, mihin kielitaitoa ei paljon tarvita. Appelsiini on apelsin ja ananas on ananas venäjän kielessäkin. Hedelmä-coctail on siis valmis leikittäväksi. Joillakin lapsista on suvussaan karjalaisjuuria. Valitettavasti he eivät osaa puhua karjalan kieltä eli livviä.

 

Laatokan kuhaa
riittää päivittäin

Kokki -Zinaida emännöi keittiössä. Karjalassa ollaan tosi vieraanvaraisia ja nälkä ei meitä pääse yllättämään. Kuhaa ostetaan keittiöön suoraan Laatokan kalastajilta. Zinaida tietää, että se on herkkuani, joten sitä tulemmekin saamaan leirin aikana joka päivä. Ihaillen katsomme, kun Zinaida ja Nina perkaavat päivän kalasaaliin, niin kätevästi se käy.

 leiri2
Ruoka tehtiin leirillä lähes omista aineksista. Toinen emännistä,
Nina Potapova, esittelee tuoretta kalaa.

Tulkillamme Raijalla on suomalaisjuuret. Hän on eläkkeellä oleva venäjänkielen opettaja ja puhuu erittäin hyvin suomea. Viikon aikana turvaudumme monesti Raijan apuun. Alavoisten leirin päällikkö Nina Potapova on tarmokas nainen. Karjalassa vaaditaan suurta kekseliäisyyttä, että rahat riittävät. Monet tahot tekevät lähialueyhteistyötä Karjalaan. Alavoisissa leiritoimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin. TSL:n Mikkelin seudun Opintojärjestö tukee myös leiriä rahallisesti. Lapset saavat leirillä aamiaiset, ruoan ja välipalan. Jotkut lapsista keräävät leiripäivän päätteeksi vielä mustikoita ansaitakseen perheelle lisätuloa. Näin päättelemme nähtyämme lasten siniset sormet. Monet lapsista tulevat yksinhuoltajaperheistä, osa on mummon kasvatettavana. Työttömyys ja monet sosiaaliset ongelmat ovat arkipäivää. Alavoisten kylän merkittävämmät työllistäjät ovat jo vuosia olleet sahalaitos ja kolhoosi/sovhoosi. Sahan toiminta on ollut seisahtunut huhtikuusta lähtien. Heikon työllisyystilanteen kylässä tämän vaikutus on suuri.

 

Kädentaidot
kiinnostavat

Leiriviikko painottuu kädentaitoihin. Jokainen pääsee kokeilemaan kankaanpainantaa. Lasten käsissä syntyy upeaa jälkeä ja värejä käytetään reippaasti. Lapset tuskin malttavat odottaa värien kuivumista. Neulahuovutus on monelle aivan uusi juttu. Huovutusneulat tosin eivät kestä paria tuntia pitempään, kun jo terät ovat innokkaiden huovuttajien käsissä katkeilleet. Moni haluaa valmistaa korun, tytöt tietysti itselleen ja pojat äideille kotiin vietäväksi. Huovutus vaatii kärsivällisyyttä, että palloista saadaan pyöreitä. Valmiit korut herättävät suurta ihastusta.

 leiri3
Leirin lapset saivat tehdä kotiin viemisiksi tyynyliinat. Niistä
valmistui erittäin värikkäitä.

leiri4
Huovutustyöt olivat leiriläisille erittäin innostavia. Tytöt varsinkin
halusivat tehdä niitä enemmän ja enemmän.

Leiripaikka on Aunuksen tien varressa Alavoisten kylässä. Kylän halki virtaa Olonga-joki. Mieli tekee kovasti uimaan, mutta tämä osoittautuu mahdottomaksi. Edellisellä viikolla Venäjällä on hukkunut leirillä lapsia, joten meillä on uintikielto. Alavoisten kylän torilla tehdään kauppaa. Kiinalaiset halpatuotteet näyttävät vallanneen Karjalan.

 

Annan organisoima roskien keräyskilpailu onnistuu yli odotusten. Varttitunnissa lapset keräävät rajatulta piha-alueelta roskia vauhdikkaasti. Eniten keränneitä odottavat pikku palkinnot. Tämä motivoi lapsia ahkeroimaan. Jätehuolto toimii Karjalassa surkeasti. Tienvarret ja rannat ovat roskia täynnä. Pullojen keräystä ei Karjalassa tunneta. Päätämme hyödyntää kirkkaita muovipulloja sekä lasipulloja maalaamalla niitä iloisin värein. Myös harmaat kivet saavat uuden värimaailman lasten käsissä. Niistä syntyy mahtava tilataideteos. Tiilistä Anna keksii rakentaa grillin, jota tosin emme uskalla kokeilla metsäpalovaaran takia. Tuliaismikroskooppi on kovassa käytössä pienimpien leiriläisten käsissä. Pihalta tarttuu lasten käsiin mitä erilaisimpia ötököitä, joita tutkitaan antaumuksella.

 leiri5
Roskien kerääminen aiheutti lasten leirillä säpinää.
Leiriohjaaja Anna Eharni ohjaili nuorimpia leirialueen
siistimisessä.


Viikosta jäi hyvä mieli ja halu tehdä lasten kanssa jotakin ohjelmaa myös tulevaisuudessa.

 

 Minna KURVINEN