Archive for toukokuu, 2009

Mikolon tuotteiden torimyynti alkaa

perjantai, toukokuu 29th, 2009

Käsityöpaja Mikolon tuotteita on myynnissä jälleen Mikkelin torilla 1.6. alkaen.

 0101115
Pirteitä hellehattuja. 

Tarjolla on kankaisia ja virkattuja värikkäitä kesähattuja, kasseja, liinoja ja bonchoja. Lisäksi löytyy tyynynpäällisiä, pannulappuja, patakintaita, meikkipusseja, kännykkäkoteloita ja lapsille kestovaippoja.

00202
Virkattuja liinoja, hattuja sekä huiveja.

Myös mattoja on eri levyisiä ja pituisia jokaiseen makuun. Jos kuitenkin tuntuu, että ei löydä mieleistään valmista mattoa, niin on mahdollista teettää se Mikolossa oman mallin mukaan.

matto1
Matoissa on kirkkaita värejä ja myös pastellisävyjä.  
 

Mikolossa tehdään myös korjausompelua, esimerkiksi lahkeiden lyhennyksiä, erilaisia päärmäyksiä ja vetoketjujen vaihtoja hyvin edullisesti.

 

Tervetuloa torille!

 

Käsityöpaja Mikolo
Olkkolankatu 7
50100 Mikkeli
puh. 015 368 880
    

 
 Teksti ja kuvat: Sirpa Kääriäinen 

 

Kahvilan pyörittäminen sujuu tiimityönä

tiistai, toukokuu 26th, 2009

 

Kaarina Vienolaa pyydettiin viime marraskuussa TSL:n Mikkelin seudun Opintojärjestön Kirja Cafen vetäjäksi. – Opintojärjestössä oltiin sitä mieltä, että minulla olisi aikaa ja innostusta toimia Kirja Cafessa vapaaehtoistyöntekijänä, Kaarina kertoo.

kaarina2
Puhelin on Kaarinalle tärkeä työväline.

Kaarina on 66-vuotias, pirteä eläkeläinen. Hän on työskennellyt Sotainvalidien Veljesliitossa noin 40 vuotta.  Ensin hän oli töissä Veljesliiton keskustoimistossa Helsingissä ja sitten vuonna 1973 hän tuli Mikkeliin Kyyhkylän kuntoutussairaalaan, josta jäi eläkkeelle vuonna 2006. Työelämässä Kaarinan työnimikkeinä ovat olleet taloussihteeri ja arkistosihteeri.

Kirja Cafe sijaitsee Mikkelin Kaupunginkirjaston toisessa kerroksessa. Sinne on mahdollista tulla myös hissillä. Kirja Cafe tarjoaa normaalien kahvilatuotteiden lisäksi mahdollisuuden Internetin ja pankkipäätteen käyttöön. Lisäksi Kirja Cafessa järjestetään kuukausittain vaihtuvia näyttelyjä. Siellä on myös tällä hetkellä Käsityöpaja Mikolon tuotteiden myyntinäyttely.

007
Marko Hokkasen valokuvanäyttelyn kuva ”tyrskyt”.

Kaarinan mukaan Kirja Cafe haluaa palvella sekä kirjaston henkilökuntaa että kaikkia asiakkaita mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti. Myönteistä palautetta on tullutkin erinomaisista salaateista ja leivonnaisista sekä siitä, että tila on avara ja viihtyisä. – Nyt on suunniteltu, että voitaisiin järjestää erilaisia teemaviikkoja, että saataisiin vaihtelevuutta tarjottaviin, Kaarina miettii.

0081
Marko Hokkasen valokuvanäyttelyn kuva ”Vihavuoden silta”.

Kaarina painottaa, että kahvilan pitäminen on tiimityötä. Kirja Cafe on monikulttuurinen työpaikka. Työntekijöistä osa on maahanmuuttajia. – Olen tottunut työskentelemään maahanmuuttajien kanssa, se avartaa, kertoo Kaarina. Hän haluaisi tuoda esille sen, että matkailijat eivät välttämättä tiedä, että Kirja Cafe on Internet-kahvila. Hänellä itsellään on ollut joskus hankaluuksia löytää vieraassa kaupungissa paikkaa, missä voisi lukea sähköpostia tai hakea tietoa Internetistä.

Kirja Cafen henkilökunta toivottaa kaikki mikkeliläiset ja matkailijat tervetulleiksi kulttuurikahvilaan, jossa voi käyttää tietokonetta hintaan 1 €/h, tutustua erilaisiin näyttelyihin ja runoihin sekä nauttia Reilun kaupan kahvia ja herkullisia leivonnaisia, joita valmistuu omassa leipomossa.   

 

Teksti ja kuvat: Sirpa Kääriäinen           

 

Mikolo työllistää käsityötaitoisia ihmisiä, läksiäisissä kiitetään hyvin tehdystä työstä

tiistai, toukokuu 19th, 2009

Olitpa kutoja, ompelija, virkkaaja, neuloja, osaat kirjailla liinoja tai mahdollisesti hallitset jonkin muun käsityötekniikan, niin voit saada työpaikan Käsityöpaja Mikolosta. Ainoa ehto on, että olet työllistämistukikelpoinen. Tosin Mikoloon on mahdollista tulla myös työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen. Oikeastaan aina ei edes tarvitse olla paikka auki, vaan työt voidaan räätälöidä hakijan taipumusten mukaan. Täällä tarvitaan myös matonkuteiden leikkaajia ja tavaroiden lajittelijoita. 
0021
Minna ojentamassa Nadjalle työtodistusta ja kukkia.
 
 
Mikolon kirpputorilta lähtee tavaraa Venäjälle. Etenkin ehjiä ja puhtaita liinavaatteita, lastenvaatteita ja kenkiä tarvitaan. Kirpputoritavaraa on tullutkin nyt oikein hyvin. Tänne otetaan vastaan myös matonkuteiksi sopivia liinavaatteita ja kankaita. Mattoihin käytetään sekä uutta että vanhaa kudetta. Kaikki muut käsityöt tehdään uusista kankaista ja langoista. Mikolossa myös korjataan vaatteita: lyhennetään lahkeita, uusitaan vetoketjuja ja ommellaan verhoja hyvin edullisesti. Uutena tuotteena on alettu tehdä lasten kestovaippoja. Nyt keväällä kausituotteita ovat iloisenväriset kassit sekä kankaiset ja virkatut, värikkäät kesähatut.


Mikolossa on hyvin monikulttuurinen ilmapiiri. Täällä työskentelevistä suurin piirtein puolet on maahanmuuttajia ja puolet suomalaisia. Molemmat opimme toisiltamme paljon. Me suomalaiset opetamme maahanmuuttajille suomen kieltä ja he opettavat meille oman kulttuurinsa tapoja ja tottumuksia ja siten avartavat meidän maailmankatsomustamme. 

Vaikka Mikolossa ei ole mahdollista olla kuin työllistämistukiaika ja mahdollisesti sen lisäksi työharjoittelussa tai työelämävalmennuksessa tietyn pituinen aika, niin täällä järjestetään jokaiselle läksiäiset. Läksiäisissä tarjotaan kahvia ja kakkua, mutta joskus tehdään myös jotain eksoottista ruokaa, jolloin tilaisuus on todella juhlava. Yleensä tällöin vietetään useamman henkilön läksiäiset samalla kertaa. Joskus läksiäisiä vietetään myös kokonaan muualla, joko kaupungilla jossakin mukavassa ruokapaikassa tai sitten Lomakoti Mäntyniemessä.  Viimeksi vietimme maanantaina 11.5. Nadja Petrovan läksiäisiä täällä Mikolossa. Nadja on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on ehkä mahdollisuus tulla vielä takaisin Mikoloon jossain vaiheessa, jos hän haluaa.  
 
 
0053
Ja sitten leikataan kakkua. 

Teksti ja kuvat: Sirpa Kääriäinen

TSL:n puheenjohtajan Kiinan matka on lopuillaan, Kiinan muuri on saavutettu

maanantai, toukokuu 18th, 2009


Kuukausi Kiinassa takana
  
    
    Hongkongista Pekingiin on pitkä matka. Kuinka ollakaan ensimmäisenä matkapäivänä satoi ja viimeisenä matkapäivänä satoi. Muutoin sadepäiviä oli hyvin vähän. Taivaallisen rauhan aukio Kiinan pääkaupungissa tulvii turisteja. Turvallisuustarkastuksia on aukion jokaisessa sisäänpääsypisteessä. Ryhdikkäät sotilaat marssivat aukiolla: järjestys se olla pitää! 

 kiinan-aukio1
Kiinan lippu liehuu Taivaallisen rauhan aukiolla
ja Maon mausoleumin edessä riittää tuhansien
turistien jono.

   
 Monia ”valkoihoisia” ei ole matkan aikana tavattu. Shanghaissa suomalaisryhmä liikkui kaupungin keskustassa. Nanjingissa pyrimme mielenkiintoiseen museoon. Vakoilumuseo oli avattu hiljattain Maon mausoleumin välittömässä läheisyydessä, mutta sinne ei ulkomaalaisilla ollut sisään pääsyä. Kysyimme tietenkin, miksi? Mutta vastausta ei saatu ainakaan vielä.

 

    Kiinan liikenneverkosto on mainio. Voi valita yökulkuneuvoista esimerkiksi makuuvaunubussin ja nukkua mainioilla sängyillä yön yli määränpäähänsä. Tosin nukkumisen lahja pitää olla tavallista parempi, sillä bussi poukkoilee yön aikana aika paljon. Nanjingiin matka päättyi tuollaisessa bussissa, yksi kokemus lisää, mutta tuskin kovin monta kertaa uudestaan!

 

    Xianin kaupunki on yksi tunnetuimmista turistikohteista. Noin 35 vuotta sitten paikallinen viljelijä löi lapionsa arkeologiseen löytöön, josta kehkeytyi yksi viime vuosisadan merkittävin tapahtuma. Terrakottaarmeija löytyi, yksi Kiinan keisareista oli rakentanut viimeistä matkaansa varten turvaarmeijan, joka on erittäin mielenkiintoinen. Löytäjä, maanviljelijä, istuu mahtavan museon sisäänpääsyportilla ja myy nimikirjoituksia ankarien ovivahtinaisten silmien alla.

 

    Liikenneverkosto on maininnan arvoinen, sillä Kiina sijoittaa mitä ilmeisimmin erittäin paljon rahaa liikennestruktuureihin. Lähes koko matkan ajan eteläisessä Kiinassa Pekingiin saakka on työn alla valtavia betonisia tiestörakennelmia. Myös raideliikenne on uusiutumassa, nopeita luotijunareittejä rakennetaan ja magneettijunien kehitys on nopeutunut.

 

    Matkalla löytyy joitakin suomalaisia. Wuhan on yksi sisämaan kaupungeista, jonne on jotenkin löytänyt tiensä oululainen Markus. Hän sanoo olevansa sillä tavoin hetken ”lapsi”, ettei tee pitkiä suunnitelmia tulevaisuuteen. Muutto Wuhanista on kuitenkin suunnitelmissa, mutta varmaa suuntaa hän ei vielä tiedä. Hän tekee iltatöitä  DJ:nä yökerhoissa ja erilaisilla klubeilla.

 

    Peking on tavoitteenamme ja siellä Kiinan muuri. Ja Kiinan muurille päästään. Muurille noustaan ensin useiden satojen metrien köysiradalla. Muuri on ihmetyksen aihe. Miksi ihminen on rakentanut tuollaisen ”hökötyksen”. Noin kahdeksantuhatta kilometriä pitkä muuri, jota ei ilmeisesti ole koskaan tarvittu mihinkään. Kiinan keisarien vallan on täytynyt olla mahtava tuollaisia rakennelmia tehdessään.
 
 
    

 miska-muurilla1
Kiinan muuria riittää peräti 8000 kilometriä.


   
Kiinan muurin retkeen on sovitettu erilaisia tutustumiskohteita. Mikäli on kukkarossa varaa ja vielä riittää innostusta ostoksiin, voi ostaa jadea, kupariesineitä, silkkiä, silkkitäkkejä ja monenlaisia turisteille tehtyjä viettelyksiä. Päivän retki on mielestämme edullinen, lounaineen hinta on noin 20 euroa henkilöltä. Ja kun vielä sattui niin mukavasti, että pikkubussissa oli vain neljä turistia ja kaikki suomalaisia.
 
 
    

 muurin-vartija1
Kiinan muurin vartija on nukahtanut
onnelliseen päiväuneen. Liekö tarvetta enää
vartioida tuota mahtavaa rakennuskompleksia.

 

 

    Matkatuliaisia ei ole päätetty ostaa. Mutta ihmisen luonto on kummallinen. On ostettava pieni matkalaukku kotimatkalle, sillä käteen on jäänyt kaikenlaista. On jopa induktiolevy, jonka käyttöä ihmettelemme: mahtaako sitä kotona edes tarvita.

 

    Lopuksi matkakirjeiden yhteenvetona on todettava, että Kiina yllättää myönteisesti. Puhutaan ihmisoikeusloukkauksista ja monista kielteisistä seikoista. Matkustajalle niistä ei tietenkään ole mitään hajuakaan näkyvissä. Pekingin siisteys yllättää myös, sillä monissa muissa Kaukoidän maissa kävely kadulla on monille eurooppalaisille vastenmielistä.

 

    15.5.2009 Pekingissä

    Kalle FRÖJD

 

 


 

 

 

   

 

Luonto, vesi ja ELÄMÄ

tiistai, toukokuu 5th, 2009

 

Kirja Cafen näyttely on Marko Hokkasen toinen valokuvanäyttely. Hän kertoo, että erityisesti luontoaiheiset kuvat ovat hänen sydäntään lähellä. Hän ei kuitenkaan halua rajoittaa kuvaamista vain yhteen aihealueeseen, vaan pyrkii kuvaamaan monipuolisesti erilaisia aiheita. Hän käsittelee kaikki ottamansa kuvat kuvankäsittelyohjelmalla. Se on hänen toinen rakas harrastuksensa.  

marko1
Marko ja kuvat Kirja Cafessa

 

Marko Hokkanen on syntynyt Helsingissä, mutta muuttanut viisivuotiaana Joutsaan. Hän on opiskellut useamman vuoden Mikkelissä, missä hän kiinnostui kuvankäsittelystä ja videoeditoinnista. Tosin vain harrastusmielessä kuten hän itse sanoo. Hän muutti sitten työn perässä ensin Lahteen ja sieltä Lammille 2007.

taulut
Upeita vesi-ja eläinkuvia

Valokuvauksesta hän kertoo innostuneensa jo nuorena, mutta hänen mielestään sitä ei vielä silloin voinut sanoa harrastukseksi. Digikameran hän hankki vuonna 2004, jolloin hän kiinnostui kuvaamisesta tosissaan. Muutama onnistunut maisemakuva sai hänet todella innostumaan. Varsinainen harrastus alkoi, kun hän osti järjestelmäkameran joulukuussa 2006. Marko sanoo, että hän ei ole koskaan opiskellut kuvaamista.  Hän on sitä mieltä, että kokemuksen kautta oppi menee parhaiten perille, ja liika teoria voi tappaa luovuuden. -Mottoni on ollut, että ”kuvaamalla oppii parhaiten”, Marko kertoo. 

0051
Hienoja värejä, edessä lepo kahdelle.

 

Ensimmäinen ajatus mennessäni katsomaan näyttelyä oli, että onpa iloisia, lämpimiä värejä.  Kai se on niin, että auringon valo, sen nousu ja lasku innostaa meitä ihmisiä erityisesti. Melkein jokaisesta kuvasta löytyy keltaista ja punaista. Sitten niissä on taivaan kirkasta sineä ja raikkaita ruskeita ja vihreitä sävyjä. Värit kuvissa ovat kirkkaita ja puhtaita. Tulee mieleen, että yksi tärkeä asia kuvissa on valo. Toisaalta niissä on myös sinisen ja harmaan sävyjä, vettä ja jäätä.

008
Aavesaari

Ruskakuvat ovat aivan oma lukunsa. Niissä hehkuvat punainen, keltainen ja oranssi. Erityisesti ruskakuvista jäivät mieleen sumun sisällä oleva saari ja sateenkaaren alapuolella oleva suoruska. Jääkuutio on mainio oivallus. Pidän myös vieressä olevasta kuutamolla kuvasta. Lepo kahdelle on mielestäni myös hieno kuva. Oikeastaan tässä voisi sanoa kuten yleensä kuvien ollessa kyseessä, että kuvat puhukoot puolestaan.   

011
Hetken väri

 

 002
Täysikuu ja jääkuutio

 

 Teksti ja kuvat: Sirpa Kääriäinen