Kaarina Vienolaa pyydettiin viime marraskuussa TSL:n Mikkelin seudun Opintojärjestön Kirja Cafen vetäjäksi. – Opintojärjestössä oltiin sitä mieltä, että minulla olisi aikaa ja innostusta toimia Kirja Cafessa vapaaehtoistyöntekijänä, Kaarina kertoo.

Puhelin on Kaarinalle tärkeä työväline.

Kaarina on 66-vuotias, pirteä eläkeläinen. Hän on työskennellyt Sotainvalidien Veljesliitossa noin 40 vuotta.  Ensin hän oli töissä Veljesliiton keskustoimistossa Helsingissä ja sitten vuonna 1973 hän tuli Mikkeliin Kyyhkylän kuntoutussairaalaan, josta jäi eläkkeelle vuonna 2006. Työelämässä Kaarinan työnimikkeinä ovat olleet taloussihteeri ja arkistosihteeri.

Kirja Cafe sijaitsee Mikkelin Kaupunginkirjaston toisessa kerroksessa. Sinne on mahdollista tulla myös hissillä. Kirja Cafe tarjoaa normaalien kahvilatuotteiden lisäksi mahdollisuuden Internetin ja pankkipäätteen käyttöön. Lisäksi Kirja Cafessa järjestetään kuukausittain vaihtuvia näyttelyjä. Siellä on myös tällä hetkellä Käsityöpaja Mikolon tuotteiden myyntinäyttely.

Marko Hokkasen valokuvanäyttelyn kuva “tyrskyt”.

Kaarinan mukaan Kirja Cafe haluaa palvella sekä kirjaston henkilökuntaa että kaikkia asiakkaita mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti. Myönteistä palautetta on tullutkin erinomaisista salaateista ja leivonnaisista sekä siitä, että tila on avara ja viihtyisä. – Nyt on suunniteltu, että voitaisiin järjestää erilaisia teemaviikkoja, että saataisiin vaihtelevuutta tarjottaviin, Kaarina miettii.

Marko Hokkasen valokuvanäyttelyn kuva “Vihavuoden silta”.

Kaarina painottaa, että kahvilan pitäminen on tiimityötä. Kirja Cafe on monikulttuurinen työpaikka. Työntekijöistä osa on maahanmuuttajia. – Olen tottunut työskentelemään maahanmuuttajien kanssa, se avartaa, kertoo Kaarina. Hän haluaisi tuoda esille sen, että matkailijat eivät välttämättä tiedä, että Kirja Cafe on Internet-kahvila. Hänellä itsellään on ollut joskus hankaluuksia löytää vieraassa kaupungissa paikkaa, missä voisi lukea sähköpostia tai hakea tietoa Internetistä.

Kirja Cafen henkilökunta toivottaa kaikki mikkeliläiset ja matkailijat tervetulleiksi kulttuurikahvilaan, jossa voi käyttää tietokonetta hintaan 1 €/h, tutustua erilaisiin näyttelyihin ja runoihin sekä nauttia Reilun kaupan kahvia ja herkullisia leivonnaisia, joita valmistuu omassa leipomossa.   

Teksti ja kuvat: Sirpa Kääriäinen           

Minna ojentamassa Nadjalle työtodistusta ja kukkia.

Mikolossa on hyvin monikulttuurinen ilmapiiri. Täällä työskentelevistä suurin piirtein puolet on maahanmuuttajia ja puolet suomalaisia. Molemmat opimme toisiltamme paljon. Me suomalaiset opetamme maahanmuuttajille suomen kieltä ja he opettavat meille oman kulttuurinsa tapoja ja tottumuksia ja siten avartavat meidän maailmankatsomustamme. 

Ja sitten leikataan kakkua. 

Kirja Cafen näyttely on Marko Hokkasen toinen valokuvanäyttely. Hän kertoo, että erityisesti luontoaiheiset kuvat ovat hänen sydäntään lähellä. Hän ei kuitenkaan halua rajoittaa kuvaamista vain yhteen aihealueeseen, vaan pyrkii kuvaamaan monipuolisesti erilaisia aiheita. Hän käsittelee kaikki ottamansa kuvat kuvankäsittelyohjelmalla. Se on hänen toinen rakas harrastuksensa.  

Marko ja kuvat Kirja Cafessa

Marko Hokkanen on syntynyt Helsingissä, mutta muuttanut viisivuotiaana Joutsaan. Hän on opiskellut useamman vuoden Mikkelissä, missä hän kiinnostui kuvankäsittelystä ja videoeditoinnista. Tosin vain harrastusmielessä kuten hän itse sanoo. Hän muutti sitten työn perässä ensin Lahteen ja sieltä Lammille 2007.

Upeita vesi-ja eläinkuvia

Valokuvauksesta hän kertoo innostuneensa jo nuorena, mutta hänen mielestään sitä ei vielä silloin voinut sanoa harrastukseksi. Digikameran hän hankki vuonna 2004, jolloin hän kiinnostui kuvaamisesta tosissaan. Muutama onnistunut maisemakuva sai hänet todella innostumaan. Varsinainen harrastus alkoi, kun hän osti järjestelmäkameran joulukuussa 2006. Marko sanoo, että hän ei ole koskaan opiskellut kuvaamista.  Hän on sitä mieltä, että kokemuksen kautta oppi menee parhaiten perille, ja liika teoria voi tappaa luovuuden. -Mottoni on ollut, että ”kuvaamalla oppii parhaiten”, Marko kertoo. 

Hienoja värejä, edessä lepo kahdelle.

Ensimmäinen ajatus mennessäni katsomaan näyttelyä oli, että onpa iloisia, lämpimiä värejä.  Kai se on niin, että auringon valo, sen nousu ja lasku innostaa meitä ihmisiä erityisesti. Melkein jokaisesta kuvasta löytyy keltaista ja punaista. Sitten niissä on taivaan kirkasta sineä ja raikkaita ruskeita ja vihreitä sävyjä. Värit kuvissa ovat kirkkaita ja puhtaita. Tulee mieleen, että yksi tärkeä asia kuvissa on valo. Toisaalta niissä on myös sinisen ja harmaan sävyjä, vettä ja jäätä.

Aavesaari

Ruskakuvat ovat aivan oma lukunsa. Niissä hehkuvat punainen, keltainen ja oranssi. Erityisesti ruskakuvista jäivät mieleen sumun sisällä oleva saari ja sateenkaaren alapuolella oleva suoruska. Jääkuutio on mainio oivallus. Pidän myös vieressä olevasta kuutamolla kuvasta. Lepo kahdelle on mielestäni myös hieno kuva. Oikeastaan tässä voisi sanoa kuten yleensä kuvien ollessa kyseessä, että kuvat puhukoot puolestaan.  �

Hetken väri

 
Täysikuu ja jääkuutio

 Teksti ja kuvat: Sirpa Kääriäinen