Archive for syyskuu, 2016

Hirveä pettymys ja harmitus kääntyi voitoksi

torstai, syyskuu 1st, 2016

Tämänvuotisessa Suur-Saimaan Ympäriajon Asu-ajoneuvokilpailussa lauantaina 2.7. Lappeenrannassa nähtiin 30 esitystä kolmessa eri sarjassa. Oli puhuva auto, täysin hullua meininkiä ja varsin vallattomia tarinoita.

Päätuomarina toimi Pekka Tuhkalainen Mikkelin Mobilisteista sekä vaatetusta, rekvisiittaa ja esiintymistä arvioivat Irma Mäkelä ja Riti Kähkönen. Videokuvaajana toimi Markus Häkkinen ja assistenttina Saara Vauhkonen.

palkitut16_VR

Heimarissa oli tiivis tunnelma, kun asu-ajoneuvokilpailun parhaat palkittiin. Kuvassa ammattilaisten sarjan parhaat. Kuva: Vesa Ripatti

Sarja B, vuonna 1965 ja sen jälkeen valmistuneet ajoneuvot:

1. 183 Antti Vähälä Ford Escort 1300 GT vm. 1971, Asikkala
2. 209 Tom Tanninen Saab Sonett III vm. 1973, Vantaa
3. 207 Nina Paunonen Jaguar XJ6 3.4 Series 3 vm. 1983, Imatra

Kunniamaininnan sai 13 esitystä.

Sarja A, ennen vuotta 1965 valmistuneet ajoneuvot:

1. 25 Tapani Kokki Mercedes-Benz 170 VA vm. 1952, Nakkila
2. 77 Ilkka Nuutinen Cadillac Sedan De Ville vm. 1962, Vantaa
3. 101 Sari Lepo Neckar Europa Special 4D vm. 1964, Savonlinna

Kunninamaininnan sai neljä esitystä.

Sarja AA, ”Ammattilaiset” eli vuosien 2013 – 2015 vastaavassa kisassa palkitut

1. 205 Marko Eiskonen Pontiac Firebird vm. 1983, Mikkeli
2. 250 Juha Juurikkala Citroën CC 2400 ie vm. 1983, Mäntyharju
3. 213 Anu Savolainen Cadillac Eldorado vm. 1973, Imatra

Kunniamaininnan sai neljä esitystä.

Parhaat esitykset palkittiin Ympäriajojen iltajuhlassa Heimarissa. Asu-ajoneuvokilpailuun osallistuvat saavat muistoksi dvd:n, jossa on kaikki esitykset. Kooste on lähetetty kilpailijoille.

Asu-ajoneuvokilpailu 2016 lopputulokset

Marko Eiskosen lemppari Ritari Ässä -auto

205_AA_kisa16_AV

Ammattilaissarjan voittajat nro 205 Marko Eiskonen ja Suvi Ikonen saapumassa Ritari Ässä -autollaan asu-ajoneuvokilpailuun. Kuva: Arja Vähämäki

205_arviointi_AV

Päätuomari Pekka Tuhkalainen tarkistaa ajoneuvotietoja. Cadillas vm. 1956  vaihtui viime hetkellä tähän kaunottareen. Kuva: Arja Vähämäki

Elviksen auto jäi pihalle

– Vielä perjatnaina 1.7. näytti vahvasti siltä, että Käkkylä (Cadillac vm. 1956) on ajokunnossa Suur-Saimaan Ympäriajoihin, mutta vanhojen autojen kanssa mikään muu ei ole varmempaa kuin epävarmuus, kertoivat Suvi ja Marko.

Marko kertoi, että auto on seisonut kuusi vuotta ja liikkunut vain narun perässä talvisäilöstä kesäsäilöön ja päinvastoin.

– Voi jumankekka niitä hetkiä, kun sai fiilistellä ratin takana ja päristellä, leikkiä että se oikeasti toimii. Kyllä sekin hetki vielä koittaa. Varmasti. Nyt ei enää anneta periksi. Melkein seitsemän vuotta on etsitty uutta moottoria ja osia sieltä täältä ja vähän tuoltakin. Vihdoin ja viimein ollaan siinä pisteessä, että kohta liikutaan ilman narua! Monta hikistä ja rasvaista iltaa, monta vastoinkäymistä; milloin vuoti kampiakselin takapään tiiviste, milloin oli polttoaineen saannissa vikaa, milloin mitäkin ”pientä” korjattavaa. Uusi kone, uudet osat, missä vika? Välillä jäi kone levälleen kaikkine osineen ja työkaluineen, pakko oli lähteä haukkaamaan happea ja rauhoittumaan hetkeksi. Äkkiä kiukku kuitenkin aina laantui ja uudella innolla taas pähkäilemään, miten ongelma ratkaistaan. Se on se viha-rakkaussuhde. Jännä juttu. Naisten kanssa ei ole yhtä helppoa… 😀 jatkoi Marko.

– Monen muun auton kohdalla olisi ehkä hanskat heitetty tiskiin, mutta tällä autolla on ihan erityinen paikka sydämessä (ja pihassa).

markonautot_ME

Markon museoajoneuvot. Kuva: Marko Eiskonen

– Raatona sen olen ostanut ja itse kasannut, sei ei ollut mikään lyhyt projekti. Puhutaan siis vuosista. Olen aina pitänyt Elviksestä. Sen ajan musiikki, hienot autot ja aikakausi yleisesti on aina kiehtonut. Elviksellä oli useita Kädejä ja yksi oli minusta erityisen hieno. Siitä se ajatus sitten lähti. Tämä minun vuoden 1965 Cadillac Coupe De Ville on täsmälleen samanlainen kuin Elviksellä oli. Toki pieniä eroja saattaa löytyä, kuten esimerkiksi Cadillacin merkit. Elviksellä ne oli oikeaa kultaa, minulla ei. Jossain pitää kuitenkin säästää, että säilyy palvelu kotona, eikä tarvitse autotallissa nukkua. 😀 Marko jatkaa.

– Monet illat on tullut istuttua mökin laiturilla Käkkylän sielunelämää pohtien. Ihan kyllästymiseen asti, jos emännältä kysytään. Minkäs sille voi, että tyyntä Puulaa katsoessa mieli lepää ja ongelmat ratkeaa kuin itsestään. Se siitä, hän jatkoi.

Voi sitä harmituksen määrää

Marko jatkaa kertomustaan:

– Ympäriajojen viikonloppu lähestyy uhkaavasti ja ”pikkuvikaa” löytyy vähän väliä. Niin sanottua sisäänajoa ei ehdi tehdä, jos vikoja ei saa kuntoon. Niin siinä sitten loppupelissä kävi, että aika loppui kesken ja perjantaina piti ottaa varasuunnitelma käyttöön. Kädi jää vielä kotiin ja lähdetään kiertämään Saimaata Pontiacilla. Liian iso riski lähteä ajamaan niin pitkä matka autolla, jolla ei ole ajettu moneen vuoteen ja joka on juuri saatu ajokuntoon monen pettymyksen ja vastoinkäymisen jälkeen. Sitä harmituksen määrää ei voi sanoin kuvailla!!!! Marko jatkaa.

– Ajatukset siis 60-luvulta 80-luvulle. Vermeet oli valmiina viikonloppua varten ja nyt sitten etsimään uudet vaatteet ja keksimään jotain asu-ajoneuvokilpailua varten. Eihän siitä nyt tämän takia pois jäädä! Taas vaihteeksi aika loppuu kesken ja harmituksen keskeltä pitäisi yrittää keksiä jotain asu-ajoneuvokisaan. Puolenyön maissa, kun nukkumaan käytiin, oli vieläkin auki, mitä kameralle esitetään.

Pienen pojan unelma-auto

Marko kertoi, että 80-luvulla suosiossa oli Ritari Ässä.

– Myös minun yksi lemppari ja varmaan monen muunkin pienen pojan unelma oli saada joskus oma Ritari Ässä -auto. 😀 Sitten sattui sopivasti tulemaan kohdalle ja siinä se nyt on: pienen pojan unelma-auto! Kun sillä ensimmäisen kerran kotiin tulin, oli emännän kommentti vain, että seuraavaksi sitten varmaan Barmanin auto(ko)!

– Ulkoisesti auto on rakennettu vastaamaan alkuperäistä K.I.T.T:iä. Hetken mietimme, kehtaako sillä lähteä tyylikköiden museoajoneuvojen tapahtumaan. No hitto, miksei? Onhan tämäkin jo museoiässä. 😀 Sisustaa pitää laittaa uuteen uskoon monessakin mielessä, mutta kaikki aikanaan, hän jatkaa.

Emännän idea takapenkiltä

– Lauantaiaamu ja ei vieläkään mitään ideaa. Aamukahvit huiviin ja sitten ei mennytkään kauan, kun huomasin istuvani emännän edessä tukka käkkärällä. Kai hänellä jotain ideaa oli. Siinä, kun tukkaa käherrettiin, oli ainakin se meillä selvillä, että Michael ja Bonnie, mutta mitäs sitten? Lähdettiin ajamaan kohti Lappeenrantaa. Koukattiin vain appiukko kyytiin matkan varrelta. Eipä noita ideoita ollut hänelläkään, vaikka verbaalisesti kovinkin lahjakas suupaltti on.

– Lappeenranta alkoi jo häämöttää ja kuvaukseen ei ollut kuin puolisen tuntia aikaa. Silloin ajateltiin, että antaa olla. Kun ei keksi, niin ei keksi. Harmituksen määrä on vieläkin päällimmäinen tunne molemmilla. Ei siinä mitään nasevaa juttua pysty keksimään.

– Yhtäkkiä emäntä kiljaisi takapenkiltä tarinaa tulemaan. Hetken aikaa aikaisemmin jo ihmettelin, kun oli ollut niin hiljainen koko matkan. En toki sanonut mitään asiasta, vaan nautin tilanteesta. 😀 Idea kuullosti hyvältä. Siitä se lähti aika helposti lutviutumaan omalla painollaan ja ensimmäisen kerran tuli hyvä fiilis, vaikka ”jouduttiin” lähtemään Pondella liikenteeseen.

Voitto kotiin

– Hirveä pettymys ja harmitus kääntyi kuitenkin loppujen lopuksi voitoksi kaikin puolin. Voitto asu-ajoneuvokisassa ja Ajoneuvoksen titteli. Kädi käy tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Big Wheelsiin sillä päästiin ja toimi kuin unelma, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Loppu hyvin, kaikki hyvin! kertoi Marko Eiskonen heinäkuun lopulla.

mju205_VR

Sunnuntaina Mäntyharjun rastilla riitti uteliaita. Suvi ja voittopokaali kuvattavana. Kuva: Vesa Ripatti

ajoneuvos2016_ME

Asu-ajoneuvokilpailun 2016 voittaja tuore SSYA-ajoneuvos Marko Eiskonen sekä Suvi Ikonen Heimarissa. Kuva: Marko Eiskonen

Tuomareiden ajatuksia

Irma Mäkelä kertoi Ympäriajojen jälkeen että SSYA2016 Asu-ajoneuvokilpailun osanottajamäärä yllätti, koska autokuntia oli ilmoittautunut kisaan entistä enemmän. Myös sarjojen osallistujarakenne yllätti, koska ensikertalaisia, siis B-sarjan osanottajia, oli tänä vuonna eniten eli 16.

– Aikaisemmin osallistujien, eli AA-sarjan osallistujamäärä taas oli pienempi kuin koskaan aikaisemmin. Siksi ei jaettukaan siinä sarjassa perinteistä neljättä palkintoa, hän jatkaa.

Tuomarien perusteluissa nousi esille uudet ideat ja näkökulmat sekä tarinoiden monipuolisuus ja ajankuva. Autokuntien asun ja ajokin yhtenäisyys ja visuaalisuus nousivat muutamissa autoissa esille huomattavasti. Niitä puntaroitiin ja saattoivat ratkaista sijoituksenkin, kun kahdesta hyvästä piti valita toinen, hän pohtii.

– Matka-aiheisiin oli tänäkin vuonna löytynyt ihan uusia ideoita huumorilla höystettynä. Esimerkkinä näistä vaikkapa Juuso Juurikkalan ja Marko Eiskosen autojen ympärille kehitetyt tarinat. Juuri näitä uusia näkökulmia toivotaan, niin kesäisen hauskoja kuin ”lavatanssimatkat” ovatkin, Irma jatkaa.

Kaiken kaikkiaan osanottajien innostuneisuus ja paneutuminen kilpailuun lämmitti tuomariston mieltä ja antoi uskoa tulevien vuosien jutuille.

– Ja nuori mopotyttö valloitti tuomarit, vaikkei sijoitusta asu-ajoneuvokilpailussa vielä tullutkaan, tiivisti Irma Mäkelä.

 

 

Arja Vähämäki