Antero Teittisen (oik.) ajoneuvokuntaan kuuluivat vaimo Sirpa Piskonen (edellisen kainalossa) sekä Eija ja Matti Warjus.
Komeaa pokaaliriviä kesäkodin kammarin pöydällä täytyy pistäytyä vähän väliä vilkaisemassa, kun sitä ei oikein usko todeksikaan. Ihan amatööreinä ja ensimmäistä kertaa Suur-Saimaan ympäriajoon osallistuessamme autokuntamme taisi todellakin tyhjentää koko pajatson! Tämä jymymenestys loi valtavia paineita ensi kesän tapahtumaan, sillä tokihan me aiomme olla mukana silloinkin.
Historia harrastuksena
Vanhat autot ovat meillä lähes perheenjäseniä ja jokapäiväisiä kulkuneuvoja. Vm -65 Taunus on kuulunut perheeseemme aina, mutta se päästettiin nyt lepäämään, kun ”uusi” vm -66 Ford Taunus 20 M TS saatiin ajokuntoon kesällä 2010. Päivittäistä ajoa palvelee vm -87 Peugeot, jolla eniten kilometrejä kertyy vuoden mittaan Venäjän puolella reissatessa. Voimme siis todeta, että meillä on vain vanhoja ja vielä vanhempia autoja, joiden kanssa elämä ei ole koskaan tylsää. Historia-harrastus ulottuu myös muuhun elämäämme: asumme nimittäin kesäkuukaudet ilman sähköä ja muita mukavuuksia 1920-luvulla rakennetussa maalaistalossa, jonka atmosfäärissä vm -66 Taunuskin vaikuttaa varsin modernilta.
Taunuksen tarina
Ford Taunus 20 M TS on rekisteröity käyttöön 22.7.1966. Ensimmäisen omistajan kuoltua se meni jollekin sukulaispojalle, jolle vanha 6-volttinen auto oli liian suuri haaste. Pekka Vuotila Suonenjoelta osti Taunuksen 8.11.83, jolloin auto oli jo varsin huonossa kunnossa. Keijo Ikonen Suonenjoelta entisöi Taunuksen kasaamista vaille entiseen hienoon kuntoonsa ja hänen kuoltuaan omistaja poisti auton rekisteristä 31.12.1985. Tämän jälkeen Taunus seisoi kylmässä tallissa vuoteen 2009 saakka.
-Minä ostin sattumalta syksyllä 2009 Mobilisti-lehden, jossa Taunus oli myytävänä. Se näytti tosi komealta ja aikani kuvaa ihailtuani soitin Pekan veljelle Jarmolle, joka autoa kaupitteli. Sovimme, että käyn Suonenjoella sitä katsomassa ja auton nähtyäni löimme kaupat lukkoon siltä seisomalta, Antero Teittinen kertoo.
Taunus käytiin hakemassa kuljetusautolla Mikkeliin 15.11.2009 ja koko talvihan siinä vierähti auton kanssa askarrellessa ja pitkälle kesäänkin. Harrasteajoneuvotapahtuma Oldtimer Run lähestyi heinäkuun alussa ja mieli teki sinne uudella Taunuksella. Tiukille veti kunnostuspuuhassa, mutta edellisenä päivänä varttia ennen katsastuskonttorin sulkeutumista Taunukselle saatiin ajolupa. Museoajoneuvoksi se muutoskatsastettiin 10.10.2010.
Vaatteet tekevät tapahtuman
Vuoden 2011 Suur-Saimaan ympäriajoon osallistuminen oli itsestäänselvyys heti, kun Taunus-projekti valmistui ja auto hyväksyttiin museorekisteriin. Ystäväpariskuntamme innostui myös 60-luvun fiilistelystä niin, että saimme heistä tarpeellista joukkueen vahvistusta ja matkaseuraa. Selvää oli myös se, että osallistutaan asu-ajoneuvo -kisaan, koska sehän vasta tekeekin tapahtumasta mielenkiintoisen ja myös katselijoille nautittavan.
Kirpputorien kiertelyyn tuli uutta mielenkiintoa, kun aina saattoi katsella tuotevalikoimia 60-luvun näkökulmasta. Sukulaisten ja tuttavien aarteet tuli kartoitettua aittojen perukoilta ja jotain vanhaa oli ollut tallessa omissakin kätköissä. Lopullinen silaus haettiin kuitenkin Mikkelin Teatterin pukuvuokraamosta, jossa ihanaa aitoa 60-lukua löytyi vaikka millä mitalla.
Ainut asia, josta oli pakko tinkiä olivat silmälasien kehykset. Ne olivat vain jäljitelmät 60-luvusta, sillä aitojen muovikehysten materiaali ei enää kestänyt uudelleen lasittamista. Saumasukkien puute korvattiin piirtämällä rouvien saumat suoraan kinttuihin, kuten 60-luvullakin tehtiin. Helteisessä tapahtumassa ratkaisu oli varsin miellyttävä.
Stoori syntyi helposti
Asu-ajoneuvokisan juoni kirkastui meille vasta tarkempien ohjeiden saapuessa. Muutama viikko tarinaa kehiteltiin ja mietittiin. Suoma-tädin 50-vuotissyntymäpäivät tuntuivat sopivalta sekä asusteisiimme että siihen rekvisiittaan nähden, jota oli mahdollista saada mukaan. Lahjaksi löytyi 60-luvun Kastehelmi-maljakko ja 60-luvulla toimineessa Valjakan kukkakaupassa käärittiin mielellään myös kukkapaketti ilman kukkia meille rekvisiitaksi. Tarinaan lisättiin vielä hiukan paikallista historiaa. Harjoittelu jäi yhteen ainoaan kertaan, joten jouduimme toteamaan, että ”lahjattomat harjoittelevat”.
Mukava kesätapahtuma
Ympäriajoon osallistuminen oli kokonaisuudessaan hauska kokemus. Rasteille kehitellyt tehtävät ja kysymykset olivat sopivasti niin tietoa, taitoa kuin tuuriakin vaativia. Helteinen sää nostatti mukavasti lämpöä ja tunnelmaa.
Miesväki Matti ja Antero suorittamassa ankaraa pohdintaa Mäntyharjun rastilla ja pieleen meni silti. Takapenkin blondeilla olisi ollut parempi arvaus, mutta tekniset kysymykset oli jätetty miesten huoleksi.
Erityismaininta pitää antaa autokuntamme miehille, jotka kantoivat uskollisesti mustia villakangaspukujaan, verkko- ja nailonpaitojaan sekä hattujaan tapahtuman alusta loppuun. He totesivat, että se pitää varin, mikä vilunkin! Vain muutaman kerran piti takki riisua ja hihat kääriä, kun autolle piti antaa pientä ensiapua, mutta muutoin selvittiin koko tapahtuma kunnialla loppuun.
Pari varikkokäyntiä tarvittiin matkan varrella, mutta tämä viimeinenkin sujui helteestä huolimatta varsin mukavasti.
Maalissa oli helppo hymyillä – varsinkin, kun jokaiselle autokuntamme neljälle jäsenelle topattiin syliin oma ”poika”.
Teksti: Antero Teittinen ja Sirpa Piskonen
Kuvat: Matti Warjus ja Antero Teittinen
