Härkäjärven ja Letvenlammen kuulumisia helmikuun lopulla

Pohjapatojen rakentamisesta on kulunut puoli vuotta ja kalataloudellisen kunnostuksen päättymisestä reilut pari kuukautta. Miltä alueella nyt näyttää?

Hyvältä, sanon minä ja myös tuntuu. Ennen kaikkea siksi, että on ensimmäinen talvi yli 15 vuoteen, kun ei ole tarvinnut keikkua jäisillä alustoilla ja taiteilla patopuiden kanssa. Vesi virtaa ja vettä on riittänyt siitä huolimatta, että syksy oli äärimmäisen kuiva, eikä suojakelejä ole ollut lisäämässä vesivarantoja.

Lumi peittää kosken pintakiviä. Kaunista katseltavaa!

Lumi peittää kosken pintakiviä. Kaunista katseltavaa!

Otetaanpa tähän tilannekatsaus. Patojen rakentamisen jälkeen veden korkeus lähti kuivasta syksystä johtuen hitaaseen nousuun. Vettä oli järvessä esim. 16.9.2009 mittarin kohdalla, siis minun rannassa, 37 cm ja Letvessä 0 cm. Korkeudet 16.10.2009 olivat 49 cm ja 16 cm. Siitä nousu jatkui ja talven ensimmäisten lumien sulamisvedet nostivat korkeudet talven huippuun, jolloin järvessä oli 75 – 76 cm. Korkeus Letvessä oli 49 cm, maksimissaan se käväisi 52 sentissä. Joulukuussa alkanut pakkasjakso on vajuttanut vettä pikku hiljaa ja nyt, maaliskuun alussa, korkeudet ovat vakiintuneet järven 59 cm ja Letven 33 cm tasolle.

Mielenkiinnolla odotellaan millaiseksi kevät muotoutuu ja miten nopeasti lumet hupenevat. Se ainakin on varmaa, että keväällä kannatta käydä katsomassa ”kosken kuohuja” ja kalojen nousua Härkäjärveen.

 
Jos kevät tulee kohisten, niin saamme kokea voimakkaan kevättulvan ja sen aiheuttamat haitat. Jää nähtäväksi päästäänkö jopa 80-luvun ennätystulvaan. Silloin meillä oli katiskat heti maantien poskessa pyytämässä kutuhaukea ja saalista tuli. Joen puolelta vedet olivat vastassa heti navetan takana. Jos kevään tulo on maltillista, pääsemme normaalitulvaan. Aika näyttää.

Minkeillä oli syksyllä maukas pitopöytä, kun kalataloudellista kunnostusta varten pyydystetyt ravut palautettiin takaisin jokeen. Voi olla, että kaikki eivät kylmästä vedestä johtuen enää päässeet parhaisiin mahdollisiin suojapaikkoihin. Venevajaani ja laiturilleni alkoi nimittäin ilmestyä rapujen saksia ja minkin jälkiä. Toivottavasti riittävä määrä rapuja jää kuitenkin siemeneksi kasvamaan.

Onkohan täällä lähimailla enää minkinpyytäjiä? Loukut saisi välittömästi tuoda rantaani, sillä minkkikanta on turhan vahva.

Toinen talven vakioasukas on saukko, jonka jälkiä näkee jatkuvasti jokipenkalla ja venevajassani. Nyt helmikuun taitteessa tämä veijeri oli tutkinut pihamaani, jäljistä päätellen erittäin tarkastikin. Reitti oli kulkenut venevajastani pihamaan kautta jokirantaan ja sieltä sitten iloinen mahalasku jokeen.

On hienoa, että patoasia on nyt kunnossa. Veden korkeuksien muutoksia seuraan edelleenkin muutaman kerran kuukaudessa ja raportoin tiedot kuukausittain ELY -keskukseen. Saatujen tietojen perusteella tehdään johtopäätökset patojen toimivuudesta. Jos veden korkeuksissa haitaan merkittäviä ja pitkäaikaisia (useamman vuoden seuranta) poikkeamia lupaehdoissa määritetyistä korkeuksista, niin sitten on korjaavien toimenpiteiden aika

Nyt keskitytään seuraamaan luontoa ja nauttimaam kevättalvesta ja tulevasta keväästä.

Terveisin Anita Törn

Leave a Reply