Himalanpohjan kylät ry:n ja metsästysseuran yhteiset pilkkikilpailut

Lauantai 31.3. keräsi Rantalanrantaan sangen suuren joukon asian harrastajia, ja muuten vain nuuskimaan keväisen päivän tuoksuja. Lohikeitto oli yksi houkuttelija tuoksuineen, tietysti myös kahvihöyryt hakivat kauempaakin nuuhkimaan, että mistä päin ne oikein tulevat.

Ensin pitää kiittää yläkertaa siitä, että meillä oli kaunis aurinkoinen päivä, vaikka tuuli puhalteli pohjoisen puolelta kylmiä henkäyksiä, mutta ei se haitannut menoa.

Jos on jotain hyvää, niin vastapainoksi pitää myös olla jokin harmaa ajatus, sillä kala ei tosiaankaan ollut syönnillään. 34 pilkkijästä vain 8 koki kireän siiman lämpöaaltoja vetäessään saaliin kuiville. Minäkin liotin aivan turhaan pilkkiä vedessä, ei nykyäkään.

Himalanpohjan metsästysseuran jäseniä oli samoilla “apajilla” kokeilemassa kalan syöntiä, ja kyllä ammattilaiset asiansa osaavat. Vaikka varsinaista vääntöä ei joukkueitten kesken ollutkaan, niin kyllä kyläjoukkue olisi hävinnyt 10-0 tämän kisan.

Tänä vuonna meillä keitossa oli “sattumina” lohipaloja, Tanja oli kokkina ja valmisti oikein maukkaan lohikeiton meille, ja hyvin teki keitto kauppansa. Makkarat tirisivät kypsiksi nuotiolla Tertun vartioidessa niitä, etteivät muuttuneet Tapolan mustiksi makkaroiksi.

Pilkkikilpailun tulokset ja palkintojen lahjoittajien nimet löytyvät kuvakimaran jälkeen – yksi kuvahan vastaa sataa sanaa.

Tuhannet kiitokset jokaiselle arpajais- ja pilkkikilpailupalkintojen lahjoittajalle, ja henkilöille, jotka auttoivat tämän tapahtuman onnistumisessa.

Nuorten sarjassa kukaan ei saanut kaloja, mutta jokainen kuitenkin sai arvotun palkinnon.

Matti

Lassi

Viljam

Taikatuuli

Ekku

Veera

Kaijan saalis jäi kannen alle, vaikka kuinka yritti.

Heli

Helppo on hymyillä, vaikka tulikin vain kaksi kalaa.

Kari voitti yleisen sarjan.

Pertti levittelee hymyä ja palkinnoksi saamiaan "tools".

Pentti ylti metsästäjien kisassa palkinnoille.

Pauli haki oman palkintonsa. Kala, jonka hän jäälle sai vedetyksi hätäisesti, painoi pusseineen 7 g ja oli kuore.

Koko organisaation vartioinnin ja järjestyksen tänäkin vuonna piti uskollinen kisoihin osallistuja ylijärjestysvartiokoira Lipo. Järjestys säilyi hyvänä paria murahdusta lukuun ottamatta. Vielä sanoisin että Lipo on pitänyt vartiota jo 11 vuotena. Kesäkuun ekana päivänä Lipo täyttää jo 13 vuotta. Lipoa ei enää voi asettaa kuulovartiokoiraksi, sillä kuten meidänkin vanhetessamme kuulo ja näkö heikkenevät, niin myös vartiokoira Lipolta on karannut kuulo (kuulolaite ja aurinkolasit vahvuuksin harkinnassa).

Vanhat lehdet

Seurojen talolla kokoonnuttiin 17.9 katselemaan vanhoja lehtiä ja lehtikeikkeitä. Paikalla oli parisenkymmentä asiasta kiinnostunutta. Samalla juotiin myös kakkukahvit noin 30 vuotiaan kylätoimikunnan kunniaksi. Tarkasta toimikunnan iästä oli keskustelua, ilmeisesti kylätoimikunta on saanut alkunsa jo vuonna 1980, joten vuosia on jo kertynyt 31. Tilaisuuden lopuksi Mauri tallensi lehtileikkeet siihen muotoon, että ne voitiin siirtää tänne kyläsivuille kaikkien luettavaksi.

Monessa lehtileikkeessä oli esillä Kieveri ja sen edesmennyt emäntä Edla Himanen. Ja Himalansaaren nähtävyydestä, Kuninkaankivestä löytyi montakin eri lehtileikettä. Perimätiedon mukaan kivellä on istahtanut Kustaa III, mutta lehtijutuissa tarjottiin tähän paria muutakin kuningasta. Eräässä jutussa jopa tyrmättiin koko tarinan todenperäisyys, mutta tottahan me niin uskomme, että Kuninkaankivi on nimensä veroinen.

Kylän tapahtumista löytyi juttuja vuosien varrelta. Toimikunnan kokouksista on lehtileikkeitä jo 80- luvun puolelta. Vanhin kokousta käsittelevä juttu on aivan toimikunnan alkumetreiltä. Puheenjohtajana toimi silloin Timo Rahikainen Saramäestä ja sihteerinä Ritva Härkönen Himalansaarelta. Kylätoimikunta on toiminut puhetorvena kyläläisten ja kunnan välillä palvelujen säilyttämiseksi. Ja ettei totuus unohtuisi, tieasiat ovat olleet pinnalla koko kylätoiminnan historian ajan.

Lehtileikkeitä löytyi kyläläisten omista arkistoista, kiitos siitä, että saimme niitä luettavaksi. Ja nyt tallennettuna ne ovat myös niidenkin luettavissa, jotka eivät päässeet paikan päälle.

lehtien tarkastelua

Edla istahti kuniinkaankivelle

Kirkon asioita

kylämme kirkko

Kari Kannon konsertti kesäisin on jo perinne

tapuli rakennettiin yhteisin voimin

äitienpäiväkirkko on tärkeä perinne

Historiaa

uutisia

koulunkäyntiä

sähkötkin saatiin

Uutisia

susia liikkeellä

Kylätoimintaa

Himalanpohjan kylätoiminnan alkutaipaleelta

maaherraa kuulemassa

kyläsportti

Juhani Kirjonen opasti panhuilun teossa

Tie puhuttaa

tie puhuttaa aina

Lisää kylätoimintaa

kylätoimikunta rekisteröityi

elokuviakin on tehty

Aki Hirvonen opasti kalastuksessa

tuloksia

Nuorisoseuran ja Maa-ja kotitalouseuran toimintaa

Seurojen taloa remontoitiin

Nuorisoseura 100 vuotta

Vanhan ajan iltamat

runoja Seurojen talolla

Kalailtamia

kalailtamat

Koulun uusi elämä

Sinisen Saimaan taideinstituutti

Ja lopuksi

Täältä Muolaan pitäjästä Punnusjärven rannalta ovat esi-isämme saapuneet 1200-1300 luvulla Himalansaareen

Tekstin ja kuvat ovat koonneet Mauri Liukkonen ja Katriina Kontinen

Aamuviideltä 26.3. Mauri napsautti hernevellin tulille, sillä jos kalalla ei tänään ole nälkä, niin kuitenkin kalastajilla on. Aamuaurinko oli nousemassa itäisellä taivaalla enteillen kaunista lauantaipäivää, ja niinhän siitä sitten tulikin. Tosin tuuli puhalteli jäällä hieman koleasti aiheuttaen vilunväreitä pilkkipuseron sisällä.

Kello yhdeksältä ryntäsi jäälle melkoinen joukko kairoineen ja reppuineen, mielessään olla päivän kunkku, mutta jo nyt paljastan sen että Ahti oli tänään kitsaalla tuulella, sillä saalis oli naurettavan, surkean, olemattoman pieni. Mutta kuitenkin voittaja on aina voittaja vaikka turvan mitalla.

Onneksi olimme valinneet kyseisen viikonlopun talviriehapäiväksi, sillä Himalanpohjan tie oli mainiossa ajokunnossa ja aurinko hemmotteli jäällä kyyhöttäjiä, sillä toista on nyt, nyt pitää sitten laittaa traktorivaihde päälle, että matka jotenkin etenisi.

Jo kilpailukutsu sisälsi haasteen, että kuka saa komean kiertopalkinnon takkansa päälle vuodeksi katseltavaksi.  Onnekkain, niinhän kalastuksessa voidaan puhua, oli Pauli Himanen. Vajaan puolen kilon saaliilla Pauli voitti koko kilpailun ja saa hoidettavakseen puukalan ainakin vuodeksi.

Naisten sarjassa käytiin grammakilpailu, eikä siinä saatukaan eroa, sillä olisi pitänyt ottaa sadasosat käyttöön, mutta kun järjestäjältä ei löytynyt sellaista vaakaa, niin päätettiin voitto jakaa Maija Liukkosen ja Marjatta Immosen kesken.

Grammoja kertyi yhteensä 278, ja kun sen jakaa yksilöksi, niin sehän on 139 g.

Kolmanneksi kiri Riitta Liukkonen, neljäs oli Tarja Liukkonen ja viides Tanja Haiminen. Onnittelut voittajille! Muille tyttärille ei tullut kireää siimaa. Kymmenen osallistujaa oli naisten sarjassa.

Nuorten sarja oli kovatasoinen ja vaikka tulokset jäivätkin vähäiseksi, voittaja siitäkin sarjasta saatiin.

Tasapuolisuuden vuoksi nuorten sarjassa jokainen sai palkinnon.

Ruoka oli monipuolista ja tukevaa, sillä olihan hernerokassa runsaasti sattumia ja suolakin oli siinä ja siinä, ettei ollut liikaa eikä liian vähän.

Tässä seuraavassa kuvassa naulataan lohifileitä puunauloilla koivulautoihin loimotusta varten.

Aurinkoinen sää haittasi kalan syöntiä, kukapa sitä viitsisi lähteä kivenkolosta siimaa kiristämään.

Lähes joka kuvassa oli taustalla “mörön” näköinen mies, joka jakoi palkinnot. Kiitämme kaikkia jotka lahjoittivat yhdistyksemme onnistuneisiin pilkkikilpailuihin pilkki- ja arpajaispalkintoja. Ilman teitä arvoisat lahjoittajat köyhä yhdistyksemme ei toimisi. Näillä tuotoilla pyöritämme pitkälti kyläyhdistystämme, joka meille täällä syrjäkylällä on sangen tärkeä.

Mörön näköinen mies on Mauri Liukkonen joka on “sepittänyt” tämän tarinan, tekstin tarkistus ja kuvat KJ.

Edit this entry.

Kuulumisia

Kevätaurinko on jo usean päivän ajan paistellut ja päivä pidentynyt kengurun loikkauksen verran pimeimmästä ajankohdasta. Talven pakkaset jos mitkä ovat koetelleet niin uunin lämmityskapasiteettia kuin savuhormeja, ja koetteli se myös meitä kuinka tulemme toimeen ilman sähköjä. Luulenpa, että kaikista näistä vaikeuksista huolimatta Himalanpohja selvisi suuremmitta tuskitta. Runsas lumentulo myös osaltaan oli ongelma, se piti lapiot, luudat ja kolat ahkerina päivittäin pihoillamme, mutta ei kuitenkaan sellainen kuin kaupungeissa missä aura-auto viskaa lumet jalkakäytävälle ja talonmies takaisin ajoradalle, sillä onhan meillä lääniä minne lumet tyrkkiä. Tuota aasinsiltaa myöten minunkin juttuni sai mukavan alun, sillä kiitoksen aikakin on joskus, ja nyt siihen on tosiaan syytä. Kun lähes aina olen “marmattanut” jutuissani tiemme huonosta kunnosta kulkiessani päivittäin tuonne Himalansaaren perukoille, niin se on tänä talvena ollut ja on ensiluokkaisessa kunnossa. On ilo ollut ajella tasaista ja hyvin hoidettua tietä päivittäin.

Taitaa tässä asiassa olla meidän oman kylän pojilla oma lehmäkin ojassa ja sitähän mielellään sitten ojasta pois auttaa.

Mutta kevät keikkuen tulevi ja oikeastaan kauhulla ajattelen millaisen kynnöspellon keväällä saamme, loistavan talven jälkeen, lumien hävittyä.

Tähän loppuun vielä napakka KIITOS, jokaiselle tietä hoitaneelle henkilölle.

Hyvää kevään odotusta teille kaikille lukijoille.

Teksti: Mauri/kj

Vuosi vaihtuu oletteko valmiit…

Taas on vuosi vierähtänyt siihen kohtaan, että pienen loppurutistuksen
jälkeen voi itsekukin rauhoittua nauttimaan joulun tunnelmasta.
Tähän vuoteen kyläyhdistyksellä on mahtunut kaikennäköistä touhua, niin
kuin Mauri onkin kirjoituksessaan summannut. Kyläyhdistyksen rooli on
paljolti tapahtumien järjestämistä, talkoita, kahvituksia, mutta myös
edelleen viestin viemistä kyliltä kuntaan päin.
Tänä vuonna on puhuttanut asiointitaksin hankalat aikataulut ja
lukiolaisten koulukyyti. Myös Himalansaaren tien nopeusrajoituksesta
muistuteltiin Ely-keskukseen ja toivottiin koivukujaan parannusta kirkon
kohdalta. Molempiin saatiin vastaus, mutta siitä oliko koivukujan
puunkaato riittävää, voi olla montaa mieltä.
Tien kuntoon tässä on kai turha enää lisätä mitään. Kunhan vain
jaksaisimme paikalliset ja kesäasukkaat soitella tienkäyttäjänlinjaan,
niin saadaan edes ensiapua.
Täällä syrjäkylillä asuminen ei aina ole siitä helpoimmasta päästä
palveluiden kannalta ja eräs työkaverini sanoikin, että miksi sitten
pitää asua siellä, kun purnaan aina milloin mistäkin. Mutta mihinkäs
sitä ihminen kotoaan muuttaisi..
Ensi vuosi on kyläyhdistykselle juhlavuosi. Muistaakseni kylätoimikunta
on perustettu vuonna 1981, eli kolmekymppisiä päästään juhlimaan. Sille
taipaleellekin mahtuu mm. koulun lakkauttaminen, joka puhutti kovasti
aikonaan. Ehkä voisimme pitää tapahtuman, jossa muisteltaisiin kylän
vaiheita ja miettisimme miten kylä on muuttunut ja miten yhdistyksen
rooli on muuttunut vuosien kuluessa.
Vinkkejä tulevasta otamme mieluusti vastaan. Ja kyläläisten ja
kesäasukkaiden toiveita viestitämme kuntaan päin edelleen. Kaksi kertaa
vuodessa on kylätoimikuntien, mökkiläistoimikunnan ja kunnan
yhteistapaaminen, jonka koemme hyväksi äänitorveksi kuntaan päin. Näiden
tapaamisten yhteydessä kartoitetaan myös avustusten tarvetta kylillä.
Avustusta saa mm. rakennustarvikkeisiin tai muihin vastaaviin, vaikka
leikkikentän urheiluvälineisiin. Tänä vuonna saimme laivalaiturin
kunnostukseen lähes koko rakennustarvikkeiden hinnan.
Kiitokset kuluneesta vuodesta innokkaalle hallituksen porukalle ja
Maurille, joka luo henkeä näillä nettisivuilla. Kiitos myös
kyläläisille, jotka rientävät aina tarvittaessa apuun, kun jotakin
tapahtumaa kursitaan kasaan. Hyvää ja Rauhallista Joulua jokaiselle ja
Onnea vuodelle 2011!

Toivotteleepi Katriina Kontinen

Postimatka Ristiina-Himalansaari vuonna 1942

Jokin aika sitten kerroin omia kokemuksiani (Mieluisa matka) kylämme postinjakelusta. Nyt Eero Kontinen muisteli kuinka sotavuotena -42 hän kuljetti postia saarellemme ja muihin kyliin.

Vuonna 1942 tammikun toisesta päivästä lokakuun 19. päivään asti postia kuljetti himalansaarelainen Eero Kontinen. Eero oli silloin nuori mies, vasta 17-vuotias ja siis vielä alaikäinen, mutta tehtävä lankesi hänelle siitä syystä, että viralliseksi posteljooniksi nimetty Eeron vanhempi veli Eino Kontinen oli kutsuttu sillä hetkellä tärkeämpään tehtävään tuonne Suomen silloisille itärajoille.

Hevonen ja polkupyörä

Talvella matka taittui hevosella ja talven jälkeen polkupyörällä. Posti kannettiin 3 kertaa viikossa Ristiinasta Himalansaaren Tapolaan. Postipäivät olivat maanantai, keskiviikko ja perjantai.

Kun reenjalaksen alta alkoi lumi sulaa, niin kulkupeliksi muuttui polkupyörä, jonka tarakalle postisäkki sitten asetettiin. Postimies lähti Himalansaarelta siinä klo 9 aikoihin kohti Ristiinaa. Tie ei silloin ollut kovin kummoisessa kunnossa, olihan kyse vanhasta käyrrytiestä jossa oli syvät kärrin pyörän uomat, joten piti yrittää ajaa keskitietä, joka sekään ei ollut kovin hääppöisessä kunnossa.

Eero muistelee kuinka posti kulki silloin ennen.

Matkan vaiheista Eero kertoo seuraavaa: ”Autoja ei tainnut tulla yhtään vastaan eikä niitä tarvinnut ohittaakaan sinä aikana kun postinkantoa suoritin”. Postimatkan edestakainen pituus oli noin 60 km, ja silloinhan vanha tie kiemurteli ja kierteli melkein jokaisen aidanseipään kautta ennen kuin se Ristiinan tavoitti. Paluumatkan alettua ilta siinä alkoi jo hahmottua kunnes posti oli Tapolassa, siinä 17-18 paikkeilla.

Senaikaiset polkupyörät olivat kyllä vankkarakenteisia, mutta niissäkin oli huonot puolensa, nimittäin kumit. Aika useasti ilma pakeni pyörän kumista matkalla, ja kerrankin menomatkalla kun kumi puhkesi Taipaleen kylässä, niin ei auttanut muu kuin ottaa rengas kokonaan pois vanteelta ja jatkaa sitten pelkällä vanteella Korpelan kylään asti, josta Siiriäiseltä sain polkupyörän lainaksi.

Ristiinassa suutarimestari Kurvinen joutui useasti paikkailemaan pyöräni renkaita.”

Muitakin asioita hoidettiin postin ohella

”Ristiinassa postitalo oli silloisen Suur-Savon osuusliikkeen takapihalla. Siellä sitten odotin postiauton saapumista, joka toi postit Mikkelin suunnalta. Useasti jouduin toimittamaan kyläläisten apteekkiasioita ja kansanhuoltoon liittyviä asioita kirkolla, ja kerran kuukaudessa toimitin sokia-Hermannille eläkerahat, jotka kävin kuittaamassa pankista.

Talvella kun tein hevospelillä postimatkan Ristiinaan, niin usein oli tullen mennen joku kyytiläinen reessä, koska eihän tänne Himalansaareen ollut linja-autoliikennettä vielä avattu. Postisäkki painoi 50 kilon verran, joskus enemmänkin. Sattui kaksi kertaa, että piti tuoda vielä lomalainen pyörän putkella Himalansaarelle, toinen oli sotahommista lomalle tuleva Mäkelän Otto Himanen ja toisella kertaa samoista touhuista lomalle tullut Jaakkolan Eero Himanen”, kertoo Eero. Minä voin vain arvailla matkan vaikeutta. Onneksi kesä -42 oli ollut vähäsateinen, sepä siitä olisi vielä puuttunut että vettä olisi satanut vuoden 2009 syksyn lailla!

Mitä postisäkki sisälsi?

Eero kertoo: ”Ristiinan postia hoiti silloin Nikulan Jenni ja hänellä oli kaksi apulaista, joiden nimiä en jaksa muistaa. Länsi-Savo ilmestyi silloin niin kuin nytkin ja oli paikkakunnan yhteys muuhun maailmaan, sillä olihan sota käynnissä, joten jokapäiväisiin uutisiin kuuluivat tietysti rintamakuulumiset. Kirjeet, kortit ja paketit olivat osa päivittäistä postia.”

Postinkantajalla oli kuukausipalkka, joka siihen aikaan oli 1400 markkaa. Mitähän se olisi tämän päivän euroiksi muutettuna ja suhteessa? Ennen Eeron urakointia hommaa olivat hoitaneet ainakin Jalmari Pettinen (Päivärinteen Jallu) ja Liukkosen Antti. Tapolassa oli siis Himalansaaren postitoimipaikka ja sen hoitajana toimi silloin Urho Tikka, joka hoiti jatkopostin Liiansaarelle. Suurenlahden suunnan hoiti Hiski Haapiainen (Vehkorven Hiski). Tiirolaan postin kuljetti Eino Heinikainen. Eeron reitillä posti jätettiin matkalla Ristiinasta Kaivantoon, Rautlahteen, Korpelan kylään, Taipaleen kylään, Heiniemelle ja  lopuksi Tapolaan.

Kysyessäni millaisia kommelluksia tuona aikana Eerolle sattui, niin joskus taisi pyörä heittää selästään, ja kerran hevosreestä Rautlahdessa oli jonkin kylän posti pudonnut hankeen, mutta sekin oli löytänyt oikean osoitteen.

Kuva ja teksi: Mauri Liukkonen/KJ

Muistellaan vanhoja tuulia

Kohta tältä vuodelta olemme nujertaneet niskat nurin, joten on aika hieman muistella, mitä kaikkea saimme aikaan vuoden nyt lähestyessä loppuaan. Tästä kirjoituksesta saattaa tulla aivan kyllästymiseen asti liian pitkä, mutta olihan meillä pitkä kuuma kesä… jospa jaksaisitte kuitenkin.

Pikkujoulut.

Pikkujoulut ovat parhaiten muistissa, joten eiköhän aloiteta niistä. Tämän vuoden pikkujoulut päätettiin pitää jossain muualla kuin oman kylän vainioilla. Säästyttiin kaikelta siltä touhulta ja kiireeltä, jonka järjestelyt tuovat tullessaan. Istahdetaan valmiiseen pöytään ja nautitaan kaikesta.  Samalla iskimme kaksi joulukärpästä yhdellä iskulla, saimme hengen ravintoa, ja myös ruumiin ravintoa, josta hengen ravinnon tarjoili meille Lemin Nuorisoseuran näytelmäryhmä ja ruumiin ravinnon lemiläinen ravintolayrittäjä.

Karjalaisevakkomummon Oprin liikuttavaa tarinaa saimme seurata Lemin nuorisoseurantalolla.

Seuratalolta siirryimme ravintola Kippurasarveen, jossa ruokana tietysti oli Lemin särää.

Perheyritys Hietarannan omistama Säräpirtti Kippurasarvi on ravintola, joka on erikoistunut vain yhteen ruokalajiin, lampaaseen.

Matkalla Lemille autonkuljettajamme Veijo kertoi, kuinka hänelle oli käynyt joskus nuoruusvuosina Lemillä. Veijo oli mennyt paikalliseen tanssipaikkaan, no…, tietysti tarkoituksena tanssia ja etsiä emäntää itselleen Lemiltä. Hän katseli tyttöjoukosta parhaan näköisen pitkälettisen tytön, ja sille pokkaamaan, jotta lähtisikö hän tanssimaan, mutta tyttö oli nostanut kättä suulleen ja sanonut, että ei lähde tanssimaan “kun on niin ötläkkä olo”. Samoin oli käynyt useamman muunkin tytön kohdalla vastauksen ollessa “en lähde tanssimaan, kun on niin ötläkkä olo”. Eipä Veijo ollut Lemiltä naista silloin mukaansa saanut eikä vaimokaan ole Lemiltä kotoisin.

Minua alkoi kiinnostaa, että millainen olo tuo “ötläkkä olo” oikein on, selailin Suomen sanarikkausteoksia eikä sieltä löytynyt ötläkkää oloa. Lemiltä ei ole julkaistu Lemin sanateosta, kuten savolaisille sanan viäntäjille, joten päätin itse tulkita sen olomuodon, tosin sen olisi myös kokenut ravintola Kippurasarvessa tuona iltana. Pitää syödä särää vähintään seitsemän annosta ja ryypätä paistilientä pari lasillista kyytipojaksi, niin tulee “ötläkkä olo”  Se on sellainen olo että oksettaa mahottomasti, mutta kun se ei tule eikä tiedä koska se yllättäen tulee.

Tero varmaankin aikoi kokeilla “ötläkkää” mutta ei päässyt kuin neljään annokseen, koska me kaikki muut olimme jo siirtyneet jälkiruokapuolelle. Tero varmaan luuli että jättäisimme hänet  Kippurasarveen “ötläkkää oloa” hankkimaan.

Markku, Seppo ja autonkuljettaja Veijo valmiina kotimatkaa varten.

Sinikka ja Anneli.

Hyvin onnistui Helgan ja Veikon matka.

Kotimatkalla Terttu tartutti meihin jouluaiheisia lauluja.

Kotimatkalla bussissa järjestettiin arpajaiset, Onni suosi joulukinkun muodossa Maija Liukkosta, onnittelut siitä. En malta olla mainitsematta Himalanpohjan tien kunnosta: oli jännittävää istua kyydissä ja arvella, että kuinkahan tästä selvitään, mutta Veijo onneksi hallitsi tilanteen hienosti.  Kiitos Veijolle, mutta ei kiitoksia tien kunnossapitäjille.

Matkalla Lemille.

Laituritalkoot

Kyläyhdistysväki repäisi sananmukaisesti, ensin vanha laiturinkansi repäistiin pois ja sitten tilalle tehtiin uusi. Talkooväkeä riitti siihenkin työhön, vaikka sääherra ei suosinut niinä kolmena viikonloppuna, kun laituria taputeltiin. Onkimiseksi meinasi mennä koko touhu, kun vasaroita alkoi pudota molskahtelemaan yhtenään Saimaaseen. Niiden ylös saamiseksi syöttinä piti käyttää narunpäähän sidottua vahvaa magneettia, jolla niitä narrattiin kuivalle maalle,  ja kaikki vasarat saatiin järvestä ylös pelastettua.

Sateinen sää ei haitannut talkoolaisia. Nyt se on sitten valmis.

Ristiinan kunta antoi avustusta laituritarpeisiin noin 1000 €:n verran, siitä kiitos. Talkoolaisten ei tarvinnut kuivin suin eikä nälkää valitellen ahkeroida laiturin kimpussa, huolto pelasi kiitettävästi.

Kisailuja

Himalanpohjalla, lähemmin Heiniemen maastoissa kisailtiin pariin kertaan tänä kesänä, kuka pitemmälle metsään menee OFF ROAD -autoilla. Voittajat ja häviäjät löytyvät linkin takaa.

Tässä sen tien pitäis olla...

Tänne johonkin minun kännykkä putosi...

Driver's mate, please set the nets for fish! *

Lapinniemessä järjestettiin jo perinteeksi tullut Navi-kuntorastisuunnistus. Tulokset löytyvät myös linkin takaa.

Leikkisuunnistus (totisinta totta) lapsille kirkon maastossa, vetäjänä  Juhani Kirjonen.

Urheilukenttä oli hyvin runsaassa käytössä tänä kesänä, lentopalloa ja bocciaa pelattiin useana keskiviikkona.

Pilkkikilpailut

Rantalanrannassa pidettiin metsästysseuran kanssa yhteiset pilkkimestaruuskilpailut. Niistä olikin juttu sivuillamme jo aikaisemmin.

Muuta toimintaa

Huom! Himalansaaren cityä lähestyvät, olettehan huomanneet kesän aikana pystytetyn liikennemerkin, jolla kielletään hurjastelu kapealla kylätiellämme. Noin kaksi vuotta sitten lähetimme anomuksen tielaitokselle, että nopeutta pitäisi alentaa kylämme kohdalla. Tietysti tie kesällä pölisee kovasti aiheuttaen suurta haittaa. Leikkikenttä toimii kesäisin kirkon pihalla, pieniä lapsia ja vanhoja setiä ja mummoja liikkuu kapealla tiellä. Sinisen Saimaan instituutissa eri kerholaiset ovat useasti tallentamassa taidetta joko siveltimellä tai kameralla tien varrella. Yksikin vakava onnettomuus on liikaa kylänraitilla. Kaikki siis noudattamaan ja kunnioittamaan asetettua nopeutta. Kieverin piha on myös vakavasti otettava turvallisuusriskipaikka, Wiljami on vilkas poika.

...tässä kohtaa jo kannattaa hiljentää vauhtia...

Mikkelin Seudun Ympäristöpalvelut järjesti Himalansaaren Koivulassa jätevesihanketta koskevan infotilaisuuden. Anni Kyyhkynen ja Mikko Teräväinen selvittivät leppoisaan tyyliin meille “hoo moilasille” mihin saa pissata ja mihin mikäkin aine valutetaan.

Tilaisuuteen oli saapunut parikymmentä paikkakuntalaista ja muutama kesäasukas kuulemaan, kuinka jätevesien käsittely omalla tontilla pitäisi järjestää.

Kari Kanto konsertoi Himalansaaren kirkossa. Kyläyhdistys kahvitteli konserttikansan, jota oli noin 100 saapunut kirkkoon kuuntelemaan tenoria. Tapahtuma oli 25.7.

Kyläyhdistyksen suurimpana urakkana taisi tänä kesänä olla lasten leikkikenttä. Kirkon pihalla lapsia tänä vuonna hyppyyttivät neljän viikon aikana Toni Tuure, Maria Syrjäläinen, Annu Korhola ja Satu Korhola. Hyppyytettäviä oli keskimäärin noin kymmenen päivässä.

Himalansaareen halusi tutustua juhannuksen aikoihin Mikkelissä toimiva työvoiman palvelukeskus Reitti. Teemana heillä oli “erilainen työpäivä”, jonka he halusivat viettää Himalansaarella. Täyden palvelun päivän heille tarjosi Himalanpohjan kylät ry. Kyläämme esitteli ja sen historiasta kertoili Ritva Härkönen Kieverin pihamaisemassa, joka kuuluu olennaisesti saaremme historiaan. Kaija kävelytti vieraita hiidenkirnulle ja takaisin. Koulun kentällä heitä odotti kuuma lihakeitto – vellikello oli soinut lounaalle eikä kukaan ollut maastossa eksynyt.

Parin tunnin kiivas urheilu täydellä vatsalla teki erittäin kuumana päivänä hyvää, urheilujuomaa kului litratolkulla. Läksiäiskahvien jälkeen ropsahti kauniit kiitokset meille alkuasukkaille mukavasta päivästä Himalansaarella.  Kiitos vielä Sippo Seurujärvelle ja seurueelle vierailusta  täällä syrjäkylällä.

Seppo Kiljusen järjestämä nuottailta Lammaskivellä sai runsaan määrän ihmisiä liikkeelle.

Kansalaisopiston kurssit toimivat hyvin kylällämme, englanninkielen kurssi ja käden taitojen kurssi Uudet ja perinteiset työtavat.

Urheilukenttää raivattiin talkoilla muutaman kerran, ja niissä jos missä olisi saanut olla enemmän aktiivisia osallistujia, mutta sitten ensi keväänä…

Kyläkokous pidettiin seurojentalolla 28.4.

Kyläyhdistyksen hallitus kokoontui 4 kertaa  eri asioiden tiimoilta.

Syystori Koivulassa 4.9 ja tietysti kesän avaus kesäkuussa.

Nuorisoseura ja Maa- ja kotitalousseura tarjoili kyläläisille…

Lihakeitto maistui Juhani ja Anja Haavistolle Koivulan puffetin puolella. Eeva Matilainen keitti ja laittoi suolat soppaan.

Tämähän on erinomaista soppaa...

Koivula

Ajaessani seuratalon ohi ei voinut olla huomaamatta, että metsää kaatuu että rytinä käy, joka onkin mielestäni erittäin hyvä asia. Vanhat lahot koivut ja männyt joutikin arvokkaan seuratalon maisemasta kaataa, talo loistaa nyt kuin  “Lärvätsalo”. Seuratalomme on kylämme yksi ylpeyden kohde ja senhän pitää näkyä joka suunnasta.

Himalansaaren seurojentalo, yx "lärvätsaloista"

* Auton apumies, ole hyvä ja laske verkot.

Teksti: Mauri Liukkonen/ KJ

Kuvat: Mauri Liukkonen/ Marko Asikainen

SADATTELUJA TAAS KERRAN…

Parin päivän sade teki taas mielen kitkeräksi, no miksi? Siksi, että meitä himalansaarelaisia kiusataan oikein toden teolla. Tie, tie ja tie, nuo maagiset sanat voi liittää tähän sadatteluun oikein hyvin.  Herää taas mieleen kysymys, kuka hiton insinööri käski viime kesänä tonnikaupalla ajaa Himalanpohjan tielle “Paskaa”. Ole hyvä ja tule ajamaan päivittäin tätä kuraränniä, niin saat maistaa omaa lääkettäsi.

Jos vain olisi mahdollista, niin muuttaisin pikitien varteen. Tämä taitaa olla sitä maaseudun alasajoa, puhelinlangat revittiin alas, sähkö maksaa täällä piuhanpäässä kaksi kertaa enemmän pitkine siirtomaksuineen, netti pätkii ja maksaa kohtuuttomasti jos toimii ollenkaan. Kyllä alkuasukasta kismittää.

Onneksi allekirjoitanut varautui tulevaan kurakeliin ja hankki kesällä jykevän maastoauton, mutta harmittaa kun en tilannut siihen traktorin korkuisia ja kuviollisia pyöriä.

Jos jollakin olisi vanhanajan tiekarhu, niin olisi hyvä aurata tuo kura vaikka raviojaan, siellä sen paikka on.

VETOOMUS:

Kyliemme alueella on tietojeni mukaan 500-600 kesäasuntoa ja ainakin kaksinkertainen määrä kesäasukkaita. Heistä aika moni asuu pääkaupunkialueella, joten voisitteko hyökätä eduskuntatalolle mukana plakaatit, joissa lukee HIMALANPOHJAN TIET KUNTOON, tai muuten…    Ehkä täältäkin siihen ryhmään ilmaantuisi muutama osallistuja.

Vakavasti ottaen jotain pitäisi tehdä. Me paikkakuntalaiset olemme “hampaattomia” tässä asiassa, sillä olemmehan soitelleet ääritapauksissa tienparannusyksikköön, ja alkaa hävettää ainainen valitus, mutta nyt taas on tosi kysymyksessä.

Kesällä tie tietysti on kuoppainen ja pöly lentää, mutta kevät ja syksy ovat pahimpia aikoja, kun tuo “sonta” upottaa akseleita myöten. Ehkä siksi täällä onkin hyvä järjestää kurassa ja vaikeissa oloissa ajokilpailuja “off road”, koska jo siirtymämatkalla voi harjoitella kyseistä harrastusta.

Tätä kirjoitteli tuohuksissa oleva Mauri Liukkonen/kj

Kuntorastit 14.7.2009 Himalansaaressa

Himalansaaren kesätapahtuma,Kuntorastit vietettiin Lapinniemessä kauniissa säässä ja runsaalla osanottajajoukolla. Kaisa ja Eero Liukkonen järjestivät kauniissa rantamaisemassa saunomis- ja uintimahdollisuuden. Kyläyhdistyksen kahvion antimia nautittiin saunan jälkeen ja ilta oli nautinnollinen. Osanottajia suunnistuksessa oli 69. Myös saaren väki osallistui joukolla. Radat laati Juhani Kirjonen ja Pertti Laine avusti.

Rata A, 5,250 km

1.Eeli Viholainen 41,02 2.Pekka Juvakka 41.48 3.Joona Viholainen 42.08 4.Kenneth Grankull 43.44 5.Topi Syrjäläinen 45.15 6.Mika Valkonen 45.54 7.Pertti Laine 46.02 8.Janne Syrjäläinen 47.17 9 Antti-Ville Salomaa 50.07 10.Erkki Kuokkanen 52.04 11.Laura Virjula 57.27 12.Teemu Matilainen 58.57 13. Erkki Rantalainen 1.02.23 14.Jukka Mäkeläinen 1.02.48 15.Sanna Valkonen 1.03.55 16.Eero Häkkinen 1.12.11 17.Simo Mattila 1.12.59 18.Vesa Muukka 1.20.00 19.Pentti Rantalainen 1.41.56

Rata B, 3,750 km

1.Heikki Valkonen 37.45 2.Pasi Haapiainen 38.36 3.Tuomas Väätäinen 39.22 4.Jorma Jolanki 42.33 5. Jukka Pöyry 43.14 6.Santtu Virjula 49.29 7.Ilkka Virjula 49.56 8.Eino Haikonen 52.07 9.Lasse Mattila 52.13 10.Aimo Salomaa 52.58 11.Heikki Ilveskoski 55.03 12.Outi Valkonen 57.47 13.Helena Siiskonen 1.03.59 14.Tarja Kurvinen ja Pirjo Maaranen 1.04.05 16.Esko Kajamäki 1.04.40 17.Kalevi Pulkka 1.04.16 18.Edvin Seppänen 1.05.44 19.Juha Muikku 1.08.37 20.Helena Harmonen 1.16.06 21.Seppo Parkkinen 1.28.31

Rata C, 3,260 km

1.Aleksi Valkonen 36.43 2.Lauri Valkonen 38.21 3.Olli Räsänen 42.40 4.Tuomas Valkonen 44.38 5.Riitta Karppinen, Sanna Miettunen ja Suvi Miettunen 45.01 8. Tero Haiminen ja Reima Haiminen 46.38 10.Jari Vainikka 47.47 11.Helena Viholainen 49.59 12.Eero Liukkonen 50.59 13.Kaisa Liukkonen 51.48 14.Pentti Väisänen 55.41 15.Riitta Pöysä 1.02..37 16.Vuokko Saar 1.02.43 17.Marketta Kiukas 1.03.43 18. Juha Heikkilä 1.05.27 19.Julia Haiminen ja Kaija Haiminen 1.13.33 21.Mikko Knuutinen ja Janne Knuutinen 1.21.04 23. Erkki Simpanen 1.30.44

Rata D, 1,950 km

1.Jaana Grankull 17.07 2.Sulo Viitikka 22.01 3.Maria Haiminen, Dalia Abdullah ja Reima Haiminen 28.27

Arvotut palkinnot voittivat Sauli Viitikka, Joona Viholainen, Lauri Valkonen ja Lasse Mattila.