LAITURITALKOOT

Himalansaaren laivalaituri kaipaa kunnostusta, joten vanhan laiturin purkutalkoilla hommat avataan. Lauantaina 28. kuluvaa kuuta, rukkaset käteen ja suuntana laivalaituri. Kaikki piällysmiehet myös mukaan arvioimaan entisen laiturin kuntoa ja antamaan hyviä neuvoja uudesta laiturista, miten se pitää tehdä.

Kyläyhdistys on paikalla kahvipannuineen ja munkkeineen, joten ei tarvitse kuivin suin tätä ihmettä katsella.

Himalanpohjan kylät ry. toivoo runsasta joukkoa ja ahkeria osanottajia tapahtumaan.

Hommat jatkuvat.

Tuosta laituritalkoojutusta puuttui alkamisaika, mutta talkoot jatkuvat ehkä tulevana lauantaina, jos saamme kaikki tarvikkeet hankittua.

Silloin mattimyöhäisetkin voivat saapua jonottamaan laiturikannen paikalleen naulaamista. Alkamisaika ilmoitetaan myöhemmin.

ONNEA KALLE

Pitkästä aikaa Himalansaari sai kylälleen valkolakkisen nuorukaisen. Kalle Korhola valmistui Ristiinan lukiosta tänä keväänä. Jatkosuunnitelmissa Kallella on käväistä ensin armeija, jonka jälkeen opiskelut luultavasti jatkuvat.

Kuva ja teksti: Mauri

11 kg

Tässä teille kalamiehet hieman kalan mallia. Tällaisia nousee Siltasalmelta verkolla näin ennen virallista hauenkutua.

Verkosta nousi muutama “köllikkäahven” ja säynävä, mutta puntariin joutui tämä seinälle nostettu köriläs.

Kalan pyydystivät Matti Hämäläinen ja Eero Kontinen verkolla viikko sitten. Hauella oli pituutta 115 cm ja painoa 11kg.

Englantia sinulle myös!

Tämän talven lumet ovat sulaneet ja kevätkiireet alkaneet, kansalaisopiston kursseilla opiskelu loppui, vaikka kouluissa vielä on täysi rähinä päällä.

Mitä tuli opittua talven aikana, muutama sana englantia, siinä se. Kyllä tämä kotimaan kieli, vaikka tätäkään ei täydellisesti osaa, tuntuu tutulta ja turvalliselta, ja vaikka joskus joku savonkielinen sana sortuu joukkoon, niin sekään ei kommunikointia haittaa. Voisihan sitä kuitenkin yhden illan kahden viikon välein turhemminkin viettää kuin enkkua opiskellen. Pääasia tietysti oli oppia vierasta kieltä puhumaan, mutta omalla kohdallani vanha sanonta pitää paikkansa: “ei vanha koira uusia temppuja opi”.

Aikuisopiskelu on iloinen asia, näin ainakin tämän ryhmän mielestä. Tämä oli meillä jo toinen englannin kielen opiskeluvuosi Veikko ja Helga Puhakan pöydän ympärillä.

Tärkeimpänä tavoitteena oli jokaisella “jos joku tulloo kysymää jottai, nii osata vastata ies jottai”, kuten “speak slowly, please”, eli olokee hyvä ja puhukee hittaast´pliis.

Hiki (sweat) tuppas otsaan, kun omalla vuorolla piti jotain lausetta muovata, vaikka meillä opettaja  (Kaija Jeffries) ei meitä uhkatiukalle laittanutkaan, vaan leppoisasti opasti öh (a) ja vöh (the) -sanoissa.

Kurssille oli tänä vuonna ilmoittautuneita 10 (ten) opiskelijaa ja lähes joka tunnilla oli täysi miehitys, joten innostusta riitti.  Tulevaa syksyä ajattelimme jatkaa samaan tyyliin, opiskelemalla englantia.

Kiitos Helgalle ja Veikolle lämpimästä tuvasta, jossa saimme iltaa viettää opiskelun merkeissä.

Kuvat ja teksti Mauri Liukkonen/KJ

Kevään avaus onnistui

Kiertopalkinto vaihtoi omistajaa.

Ja tämä myös.

Aamu kahdeksalta keittokattila alkoi porista “liiterissä”, sillä minulla oli tiedossa että tänään saapuu nälkäisiä onkivieraita rantaan.  Jo aamun valjetessa näytti siltä, että saamme myös auringon vieraaksemme tulevaan rantatapahtumaan, ja mikäpä sen mukavampaa kun aurinko paistaa ja linnut laulaa.

Aika moni oli koukkunsa teroittanut ja toukkansa kouluttanut tulevaa pilkkikilpailua varten, olihan kyseessä Himalanpohjan kylät ry:n  mestaruuskisat, ja samalla myös ratkottiin Himalanpohjan metsästysseuran mestaruus.

Ehkä edellisen yön pikkupakkanen helpotti olosuhteita, sillä jäällä oli höyhensarjan henkilöiden helppo liikkua kun taas raskaansarjan kilpailijat porskuttivat kohvan kanssa kilpaa.

Vieraan seuran “veteraani” Uti Saarinen veti tänä vuonna eniten kaloja, opin hän sai toissa vuonna allekirjoittaneelta, mutta kyllä Uti on kuitenkin roikkunut siiman toisessa päässä minua useammin, joten kokemusta hänellä riittää.

Kylän mestariksi kuten myös metsästysseuran mestariksi (hyvällä tuurilla) telakoi itsensä Pertti Liukkonen, voi kyllä olla että myös taito ratkaisi, sillä kala oli aika nirsolla syönnillä.

Sanonta “sukuvika kun suksi luistaa” pätee tässäkin sarjassa, sillä Pertin äiti kruunautui naistensarjan voittajaksi. Kunnioitusta tietysti ja hatunnoston paikka, sillä harva lähes ysikymppinen viitsii kiikkutuolistaan lähteä kilpailumielessä heikoille jäille.

Nuorison sarjassa oli mukana muutama, joskin kala kiersi konnuudet ja koukut tällä kertaa, mutta tottahan toki palkinnot jaettiin.

Kilpailujen ylimmäksi tuomariksi ja suojelijaksi (yksimielisesti) valitsin Lipo-koiran, sillä onhan Lipo hoitanut homman jo kymmenenä keväänä tietyllä täsmällisyydellä (Perttikin sai kaikki kalansa punnitukseen).

Lipo valmistautumassa pilkkikilpailun tuomariksi.

Tulokset:

Naiset

Maija Liukkonen    84 g

Riitta Liukkonen    57 g

Kaija Jeffries          47 g

Deborah Mcintosh  ei kaloja
Nuoriso

Lassi Haiminen

Taikatuuli Haiminen    ei tulosta, sijoitus arvottu

Viljam Haiminen

Yleinen sarja

Uti Saarinen           639 g

Pertti Liukkonen    547 g

Pauli Himanen        521 g

Ja muut mukana olleet

Kari Liukkonen

Mika Himanen

Seppo Kiljunen

Mauri Liukkonen

Teemu Himanen

Kalle Korhola

Vesa Korhola

Manu Korhola

Markku Myyryläinen

Matti Jeffries

Marko Asikainen

Olavi Immonen

Tätä kalaa en saanut minä tässä kisassa.

Eikä tämä ollut kisojen kiertopalkinto, vaan luonnon muovaama tienvarsikukka.

Paljon onnea Maija, ensi vuonna taas...

Voittajan on aina helppo hymyillä, vai mitä Uti ?

Keittiössä kävi aika säpinä...

Arpajaisissa joillakin on aina hyvää tuuria niin kuin Riitalla tässä.

Tässä me sitten olemme lähes kaikki.

Tuhannet kiitokset kaikille palkintojen lahjoittajille jotka tukee kylämme toimintaa!  KIITOS.

Teksti ja kuvat Mauri Liukkonen/KJ

Mitä kaikkea tuleekaan tapahtumaan.

Ristiinaan on suunnitteilla suuri logistiikkakeskus, jonka sijoituspaikka tulee olemaan mitä ilmeisimmin Pellosniemen alue.  Kun ajatellaan tarkemmin tätä sijoitusasiaa, niin mikä muukaan paikka olisi sen otollisempi kuin Pellosniemi, onhan siellä jo valmiina syväsatama, rautatie ja maantieyhteydet ovat hyvät, tie 13 jota aletaan lähitulevaisuudessa parantaa ja leventää, ja tie 15 jota pitkin pääsee nopeasti Kouvolan suuntaan.

Puutavara, joka saapuu  monesta eri suunnasta Ristiinaan (ja myös lähtee sieltä) niin maanteitse kuin junalla ja vesiteitse, saa tilat varastointia varten Pellosniemen syväsatamasta ja sen ympäristöstä jo tarkoitusta varten varatulta 44 hehtaarin alueelta, joka käsittää sataman lisäksi Ostolahdessa sijaitsevan rata-alueen. Sinne tullaan varastoimaan raakapuuta, kivihiiltä, maa-aineksia, valmiita tuotteita ja niiden siirtoon tarvittavia laitteita. Esim. junaliikenne tulee moninkertaistumaan, kuten myös laivaliikenne Saimaalla, ja maantiekuljetukset pyörivät yötä päivää teillämme aiheuttaen pahojakin ruuhkia, jos ei ratkaisuja tehdä.

- teitä on rakennettava

- rautatieverkostoa parannettava

- syväväylää ruopattava

Saimaan kanavan vuokrausehtoja ollaan juuri uudistamassa ja tyydyttävään sopimukseen on jo päästykin: kanava vuokrataan 50 vuodeksi eteenpäin ja sen liikenne aiotaan nostaa huippulukemiin jo tulevana keväänä.

Logistiikkakeskus mahdollistaa Ristiinan verotulojen moninkertaistumisen lähivuosina, joten Suomenniemen ja Mäntyharjun suunnalta on ollut vilkasta keskustelua niiden halusta liittyä Ristiinaan.  Tarpeellisista jatkotoimenpiteistä käydään tämän asian tiimoilta jatkuvaa mielipiteenvaihtoa, ja saamiemme tietojen mukaan kunnanjohtaja Virpi Siekkinen on laatinut pikavauhtia työryhmän tätä projektia hoitamaan.

Muitakin mullistuksia, ehkä vieläkin suurempia, on tulossa.  Jokainen on varmaankin lukenut ja kuullut uutisista miten Venäjä on rakentamassa kaasuputkiyhteyttä Viipurin pohjoispuolelta kohti Saksaa halki Itämeren syvyyksien. Suomi on kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa käynyt Venäjän kanssa syvällisiä neuvotteluja siitä, että kaasuputki voitaisiin haaroittaa Saimaan kanavan kohdalla ja johtaa kanavaa pitkin Lappeenrantaan, ja sieltä Saimaan syväväylää pitkin putkirunko voitaisiin reitittää Pellokselle tulevaan logistiikkakeskukseen, jonka myötä myös Pelloksen tehdas siirtyisi käyttämään tuontikaasua. Jatkossa Mikkeli saisi myös uuden kaasuturbiinivoimalansa kaasua kuljettavan jatkoputken myötä, mutta siihen menee todennäköisesti vielä useampi vuosi.

TÄMÄ ON MILJOONAHANKE

Useimmat Himalanpohjan tien käyttäjät viime syksynä ihmettelivät metsässä “kykkiviä” heijastinliiveihin pukeutuneita ja erilaisin mittarein varustautuneita miehiä. Moni teistä varmaankin luuli, että Himalanpohjan tien linjausta oltaisiin vihdoinkin suorittamassa, mutta voinkin teille paljastaa mitä nämä vaakitusmiehet oikein olivat.

Tulevan logistiikkakeskuksen myötä liikenneolot maakunnassamme tulevat muuttumaan ratkaisevasti, kuten jo tuossa viittasin rautatieyhteyksiin, jotka Ristiinassa paranevat merkittävästi. Uusi oikorata, jota suunnitellaan maakuntaamme, halkoo Himalanpohjan maisemat lähitulevaisuudessa.

Ratalinja tulee halkomaan kyläyhdistyksemme maisemat lähestulkoon kokonaan, rautatieasema sijoittuu Heiniemelle entisen Lamminmäen postitalon ja Surnoin tienhaaran maastoon, joten siellä olevalle roskienkeräyspisteelle täytyisi löytyä uusi paikka.

Työryhmä on parhaillaan kaavailemassa asemarakennuksen suuntaviivoja, ja moni arkkitehtitoimisto on antanut jo ehdotuksiakin, mutta tässä vaiheessa kun kilpailu on kesken, en voi paljastaa mitään yksityiskohtia tuloksista. Sen voin kuitenkin sanoa että, Suomen komein ja nykyaikaisin asema siitä tulee.

Eräs kaavailtu asemamalli Heiniemelle, todella upea ehdotus. (Kuva: Mauri L.)

Siitä rata jatkuu kaunista harjumaisemaa halkoen kohti Lappeenrantaa. Pohjoisen suuntaan yhteydet paranevat myös huomattavasti, sillä rata kulkee Ristiinan kautta Mikkeliin, missä se yhtyy Savonrataan.  Vanha rataosuus Pellokselta Mynttilään lakkautetaan, ja kiskot rullataan varastoon.

Laskelmiemme mukaan matka Mikkelistä Lappeenrantaan tulisi siis kestämään vain 36 minuuttia kaikkine pysähdyksineen. Aikataulut tulevat pitämään paikkansa lähes sekunnilleen, sillä tuleva rataosuus kytketään kaasujärjestelmään, johon Venäjä tulee toimittamaan uutta putkistoa myöten kaasun. Menneenä talvena VR:llä oli suunnattomia vaikeuksia pitää junat liikkeessä juuri energiapulan vuoksi, sillä ydinvoimaloidemme tuottama sähkö ei ollut talvella sitä parasta A-luokkaa.

Himalanpohjan tiehankkeesta en voi olla puhumatta. Radan valmistumisen myötä myös tieolot paranevat huomattavasti, sillä radan viereen tulee valmistumaan radanvarsitie, joka tulee olemaan luotisuora niin kuin ratammekin, jolla tulee liikennöimään LUOTIJUNA.

Yksi vaihtoehto tulevista vetureista, jotka pyyhältävät avattavalla rataosuudella jo tulevana syksynä. (Kuva: Kaija J.)

Lisää veturivaihtoehtoja löytyy alla olevasta linkistä.

http://www.nrm.org.uk/

VAROITUKSIA

1.4. 2010 klo 09:00 mahdollisesti avataan mittauksia varten väylä Saimaan kanavan suu-Pellosniemen syväsatama. On myös mahdollista että käytetään uusinta uutta mittaustekniikkaa, jolloin syväväylää ei tarvitse murtajan avustuksella avata. Kuitenkin mittaukset suoritetaan kyseisenä päivänä ja maalta käsin voi ihmetellä ja kiikaroida kuinka homma etenee.

Kaikki tähän toimintaan liittyvät niin tekniset kuin muutkin piirustukset ovat nähtävissä Ristiinan kunnantalon ilmoitustaululla  Pellosniementie 5. Mahdolliset vastalauseet täytyy jättää kunnantoimiston energia-asioista huolehtivaan postilaatikkoon mitä pikimmin.

Harmittamaan tässä jää kyllä, että junayhteyttä ja rataa ei voida mitenkään kierrättää Himalansaaren kylän kautta, mutta ei heitetä vielä kirvestä kaivoon, voitaisiinhan ratabudjettiin tulevina vuosina lisätä vaikka pistoraide. Eihän meillä himalansaarelaisilla ole luodinpalava kiire, joten voitaisiin tänne rakentaa sellainen vanhanajan “lättähattu”-linja, joka kiertäisi saaren rantoja myötäillen ja keräisi matkustajat mukaansa toimittaen heidät nopeamman junayhteyden pariin.

Tässä vaiheessa toivotan teille kaikille hyvää huhtikuun ekapäivää ja kaunista kevättä!

nenokkuiL iruaM /jk

P.S. Jäi minulta kertomatta, että Himalanpohjan tie päällystetään huhtikuun ensimmäinen päivä punaisella matolla, joten mikä on sitä myöten ajaa körötellä ainakin pääsiäiseen asti, jolloin sen pinta muuttuu taas harmaaksi.

Hiihtolomalla tapahtuu

Meidän täällä Himalansaarella pitää olla omavaraisia, ei meillä ole katuvaloja, urheiluhallia eikä jääkiekkokaukaloa, puhumattakaan luistinradasta, mutta kas kummaa, luistinrata ilmestyi kuin tyhjästä erään mökin rantaan. Kovan työn takana se kuitenkin on ollut, onhan lunta satanut lähes joka päivä ja lumivallit ovat kohonneet korkeuksiin. Jäädytyskin on vaatinut oman työrupeamansa, ennen kuin pikkuystävät pääsivät nauttimaan luistinradan mukavuuksista.

Kun luisteluareena oli vihdoin kunnossa, niin eikös vaan suojakeli tullutkin pilaamaan kaiken, vesi nousi radalle ja niin rata oli pilalla.

Radan pääarkkitehtinä toimi Hilkka-rouva, joka suoritti yksin tämän kovan urakan ja harmi, kun se suojasää pilasi kaiken.

Luminen urakka

Tänä talvena on pakkasta ja lunta riittänyt tänne Himalansaareenkin, ja se on työllistänyt meitä jokaista tavalla tai toisella. On pidellyt kovaa talvea oikein kunnolla pitkästä aikaa ja sen myötä on katoille kertynyt runsaasti lunta. Minulle tuli puhelinsoitto, kysely, mistä on paras hiihdellä Kiistonsaareen, kun pitäisi lähteä mökin katolta pudottamaan lumet.

Näytin Jan-herralle suunnan kohti Kiistonsaarta. Sukset vain jalkaan ja lumikola mukaan, edessä hikinen ja kova urakka.

Hiihtäjän matka kuitenkin katkesi jo muutaman metrin jälkeen, kun sukset upposivat syvälle hankeen, joten hänen oli vaihdettava välineitä. Onneksi oli matkassa lumikengät ja niillä matka sitten jatkui umpihangessa jotenkin. Onneksi nuorella miehellä oli voimaa ja kuntoa jatkaa kovaa urakkaansa, aika hurjalta se näin sivullisesta näytti. Tunnin verran oli hiki tippunut otsasta ja paita kastunut, ennen kuin Kiistosaaren ranta oli käsillä.

Paluumatka kuulemma oli helpompi, joskin jäljille noussut vesi jäädytti lumikenkiin mielettömän suuret jääpaakut ja niitä täytyi kopistella vähän väliä pois.

Janin kertomuksen mukaan retki Kiistosaareen oli yksi armeijan ajan jälkeen kovimpia, tuli kuulema armeija aika elävästi mieleen. ”Paska reissu mutta tulipa tehdyksi”

Tapahtumapäivä oli 25.helmikuuta.

Miikan ja Pyryn hiihtolomamatka.

Hiihtolomalla voi tehdä muutakin kuin hiihtää, esimerkiksi matkustaa vaikka junalla. Pojat Miikka ja Pyry lähtivät elämänsä ensimmäiselle junamatkalle niin kuin Matti ja Liisa kauan aikaa sitten. ”Kummisetä herätteli 2. maaliskuuta meidät aamulla puhelimella ja sovittiin, että lähdetään klo 9 Mikkelin rautatieasemalle, mistä noustaan junaan, joka veisi meidät Kuopioon.

Aamupuurolla meidän piti käydä Tuukkalan ABC:llä, kun se jäi kiireessä kotona syömättä. Mikkelin rautatieasemalla junaa odotellessa maistui aamukahvit Olli- ja Marjatta-kummeille, me nautimme limpparit. Juna tällä kertaa kulki ajassa, ja meille oli paikkaliput varattu vaunun yläkerrasta. Lumisia maisemia vaunun ikkunasta katsellen kaivelimme repusta eväitä, mutta ne olivatkin harmiksemme jääneet kodin jääkaappiin. Onneksi pikkusuolaista ja juotavaa oli mukana.

Tapasimme junassa mummilaan matkalla olleet pojat Joakimin ja Joelin, joitten kanssa kävimme tutustumassa junan leikkipaikkoihin. He matkasivat vanhempiensa kanssa.

Junamatka Mikkelistä Kuopioon kesti kaksi tuntia.

Ja tietysti perille Kuopioon kun tulimme oli meillä kova nälkä, joten menimme Huviretkeen ruokailemaan, lehtipihvit ranskalaisilla tilattiin ja syötiin, ja sen jälkeen kiireesti taas junaan ja kotia kohti.

Pikajuna Mikkelin suuntaan oli varttitunnin myöhässä, mutta se ei meitä mitenkään haitannut. Matka meni mukavasti tätä retkikirjaa kirjoittaessa ja muotokuvia kummeista piirrellen. Kotimatkalla poikkesimme ostoksilla Lidlessä. Oli tosi kiva retki.”

Kuvat ja teksti: Olavi Immonen/ml/kj

KUN ELETTIIN VUOTTA 2009

Vuosi on vierähtänyt, kesä meni kuten syksy myös, tuli talvi. Siihen jaksoon mahtui paljon tapahtumia, joita tässä mietimme.

Vuoden tapahtumat alkoivat kuinkas muuten kuin yhdistyksen pilkkikilpailuilla maaliskuussa. Mukana oli tyydyttävästi innokkaita kalannarraajia, joskin saalis taisi jäädä jokaisella pienen oloiseksi, mutta kuitenkin riittäväksi, niin että voittaja saatiin selville.

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin Koivulassa ja yhdistykselle valittiin uusi “pääjohtaja” Katriina Kontinen, joka otti Himalanpohjan kylät ry:n vetovastuun. Myös hallitukseen tuli muutamia vaihtoja, ja  hyvä olikin saada uusia tuulia ja näkemyksiä, ettei tallata samaa vanhaa latua.

Yhtenä tavoitteista oli saada Himalansaarelle vanhasta koulun urheilukentästä toimiva pelikenttä, jolla voisi harrastaa useampaa lajia. Lentopallokenttä vaati tolpat jotka pystytimme talkoovoimin. Myös boccia-kenttää tasoitettiin uutterasti ja jopa pääsimme kokeilemaan millainen peli boccia on. Tulevana kesänä joudumme panostamaan jämäkästi voikukkien torjuntaan sillä ne kasvavat nopeammin kuin mitä niitä ehtii murhata.

Tulevan kesän soisi tuovan enemmän innokkaita kentän käyttäjiä, kuten myös talkoolaisia sen kunnossapitoon.

Pelikentän avajaiset pidettiin 24.5.

Äitienpäiväkirkko ja kakkukahvit äideille meinasivat olla kompastuskivi tänä vuonna, mutta kovan “kivityksen” jälkeen sekin saatiin järjestymään, kiitos siitä asianosaisille, joista mainittakoon ainakin yksi, Olavi Immonen.

Heinäkuussa, kuten jo useampana edellisenä vuonna, kyläyhdistys järjesti lapsille toimintaa.

Kirkonpiha oli temmellystantereena, kun siellä ohjatusti leikittiin vanhoja leikkejä, ja niistä vanhoista leikeistä uusia sovellutuksia. Taisihan siellä käväistä ulkomaalaisia leikin vetäjiä kuten myös letunpaistaja. Kyllä nuoreen kasvavaan ihmiseen niitä lettuja mahtuukin yllättävän paljon.

Yhtenä päivänä lapset harjoittelivat niin tärkeää taitoa, suunnistusta. Juhani Kirjonen piilotti rastit koulun maastoon ja niitä piti hakea “kissojen ja koirien” kanssa, eksymättä itse. Lisää mielenkiintoa suunnistukselle antoi nykyajan ajanmittausjärjestelmä, jota suunnistuksessa käytetään. Maaliin tullessa nappia painamalla sai paperille printatun suorituksensa.

Lisäksi kyläyhdistys otti kahvituksen järjestäjänä osaa Navi-suunnistustapahtumaan, joka oli Lapinniemessä Ossi Liukkosella. Säästä voisi mainita sen verran, että jos se vielä olisi ollut parempi, niin silloin se olisi ollut pilalla.

Kari Kanto konsertoi Himalansaaren kirkossa, jossa myös pannu oli kuumana yhdistyksen tulilla.

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 23.4.2009 ja järjestäytymiskokous 8.5.2009. Hallitus on kokoontunut 2 kertaa ja vielä tarkoitus on kokoontua toiset 2 kertaa ennen vuosikokousta.

Yhdistys on myös omalta osaltaan ollut mukana kirkonpihan kuin myös seurojentalon ulkoalueiden siivoustalkoissa.

Hirvenkaatoporukka taisi saada kaikki lupakiintiönsä hirvet nurin. Myös kuulin, että Himalanpohjaa uhkasi hirvittävä petoeläin, joka sekin saatiin kaadettua kovalla rytinällä monen miehen ja tunnin piirityksen jälkeen -  vähän ajokoiraa isompi metsäkauris oli näet eksynyt alueellemme. Himalansaaressa on supikoiria ja mäyriä aivan liikaa, ja omalta osaltani olen sellaisia surmannut silloin kun se on tielleni osunut, kiitos uskolliselle apurilleni Lipo-koiralle.

Kansalaisopiston käsityöpiiri on myös voimissaan kylällä.

Ehkä suurin puheenaihe oli viime syksyn sateitten aiheuttama kaaos meille johtavalla kärrytiellä. Insinöörit hyvää tarkoittaen olivat laskeneet, että tietämme vihdoinkin pitää parantaa ja kunnolla, jotenka siihen ajettiin sepeliä ja kivituhkaa tonneittain lähes yötä päivää. Yläkerran herra olikin asiasta toista mieltä ja laittoi syyssateet jakoon, ja vettähän satoi runsaasti, jopa riittävästi. Meidän kansalaisopiston englannin kurssimmekin oli vaakalaudalla loppua, kun tie oli ajamattomassa kunnossa, ja oppilaat kuka mikin kertoi kiertäneensä mikä mistäkin kautta tunnille, ja osa uhkasi lopettaa koko touhun kesken, tien takia.

Tältä näytti tie useimmissa paikoissa Himalanpohjalla viime syksynä.

Jännityksellä odotan, kun kevätaurinko alkaa sulattaa tienpintaa, niin kuinka syvällä silloin “ryvemme”. Voi olla aihetta käydä puolustusvoimien huutokaupassa keväällä ja ostaa sieltä “Nikita” eli telaketjuvetoinen panssarivaunu. 660/hv.

Himalanpohjantien varrella on tänä talvena monessa paikassa tukki- ja puukasoja, joita ajetaan tukkirekoilla pois, mutta siinäkin on omat riskinsä. Useissa kohdissa, missä näitä puukasoja on, sattuu olemaan tiessä joko mäki tai mutka, ja sen mutkan takana saattaa olla rekka poikittain. Mitäs teet näin talvi kelillä, jos nopeutesi on jotain kiireen tapaista, nimimerkillä asiasta kokemusta.

Kyllä varmasti meidän kaikkien, jotka Himalanpohjan tietä käytimme, tuli syntiä tehdyksi kiroilun merkeissä, johon tosiaankin meillä oli hyvä syy. Mitähän kyliemme asfaltti-kesäasukkaat olivat asiasta mieltä, heille varmaankin oli mahtava kokemus ajaa maastoautoillaan kerrankin kunnon kynnöspeltoa ja kokeilla autonsa ajo-ominaisuuksia mökkitiellään.

Pilkkimestaruuskilpailut on tänäkin keväänä tarkoitus pitää Rantalan rannassa, ja toivotaan runsasta osanottoa. Jos vanhat merkit pitää paikkansa kilpailussa on hyvät palkinnot ja keitto kuumana.

“Tökkäs” tuossa silmääni juttu Länsi-Savossa 18.01.2010, jossa kerrottiin valtakunnallisesti merkittävistä kohteista maakunnassamme, ja Ristiinan osalta Museoviraston listalta löytyi Himalansaaren kylä. Mitä tämä sitten tarkoittaa? “Museoviraston listalla oleminen ei ole suoranainen suojelupäätös. Inventointiin kuuluvalla alueella rakennettu ympäristö ja sen ominaispiirteet on kuitenkin säilytettävä.” Parannettavaa kyllä löytyy, esim. kirkon koivukuja ja kiviaita. Koivut, jotka kujalla seisovat, ovat auttamattomasti tulleet elämänkaarensa päähän, lahonneet ja ovat kaatumapisteessä. Samoin vuosien varrella kujan molemmin puolin oleva kiviaita on kärsinyt kolhuja. Siinäpä on oiva hanke, kunnostaa kuja uudelleen ja samalla leventää se turvalliseen mittaan. Sama koskisi myös seuratalon ympäristöä – miksi sen pitää olla risuryteikköä, kun puistomainen metsikkö hivelisi niin kyläläisten kuin ohikulkijan silmää.

Kuvat ja teksti Mauri Liukkonen/kj

HYVÄÄ UUTTAVUOTTA

Kaikille lukijoillemme hyvää uutta vuotta.

Toivottavasti vuosi 2010 on niin lämmin ja suotuisa, jotta se tyydyttäisi meitä jokaista.