Archive for huhtikuu, 2010

Hatsinan parhaat

tiistai, huhtikuu 27th, 2010

Urheiluseura Hatsina palkitsi lauantaina 24.4. kauden parhaat pelaajansa.

Naisten edustusjoukkoue äänesti kauden tärkeimmäksi pelaajakseen pelaajavalmentaja Carina Caleuksen. Miesten joukkueen paras oli puolestaan Marko Hotokka.

Naisten joukkueen yllättäjäksi valittiin puolustuksessa isoin harppauksin kehitynyt Iitu Nironen. Miesten joukkueen kauden yllättäjä tittelin pokkasi maalivahti Sami Korhonen.

Puolustuksessa kokemus oli valttia. Miesten joukkueen parhaaksi puolustajaksi valittii jo kolmannen kerran peräkkäin Klaus Tanttu. Naisten joukkueessa palkinnon sai ratkaisupeleissä joukkueen ykköspelaajaksi noussut Satu Lipsanen.

Naisten joukkueen vuoden hyökkääjän palkinnon sai monipuolinen Pia Juhola. Kakkosdivarin pistepörssin voittanut maalitehtailija Mikko Ikonen oli puolestaan miesten paras hyökkääjä.

Ensi kaudella miehet jatkavat II divisioonassa. Naiset nousivat I divisioonaan.

Urheiluseura Hatsinan joukkuemäärä kasvaa tulevalla kaudella ainakin yhden joukkueen verran, kun Otavan Urheilijoiden salibandytoiminta sulautetaan Urheiluseura Hatsinan alaisuuteen. Miesten kakkosjoukkueen työnimenä on Hatsina Akatemia, ja sen pelaajarunko muodostuu OU:n pelaajistosta, jota täydennetään tarpeen mukaan seuran yli-ikäisistä A-junioreista sekä muista lähialueen motivoituneista ja lahjakkaista pelaajista.

http://www.hatsina.net/

Kaudella 2009-2010 palkitut:

Miehet edustus
Paras puolustava pelaaja Klaus Tanttu
Paras hyökkäävä pelaaja Mikko Ikonen
Vuoden yllättäjä Sami Korhonen
Joukkueen arvokkain pelaaja Marko Hotokka

Naiset edustus
Paras puolustava pelaaja Satu Lipsanen
Paras hyökkäävä pelaaja Pia Juhala
Vuoden yllättäjä Iitu Nironen
Joukkueen arvokkain pelaaja Carina Calenius

A-pojat
Paras pelaaja Juha-Matti Pitkänen
Tsempparipelaaja Jesse Nyberg
Kauden kehittynein pelaaja Ville Valjakka

A-tytöt
Paras pelaaja Pia Juhala
Tsempparipelaaja Roosa Kuhanen
Kauden kehittynein pelaaja Veera Miettinen

B1 pojat
Paras pelaaja Olli Matilainen
Tsempparipelaaja Artturi Kosloff
Kauden kehittynein pelaaja Sampsa Huoponen

BII pojat
Paras pelaaja Ville Kaipainen
Tsempparipelaaja Janne Lintunen / Juho Pettinen
Kauden kehittynein pelaaja Janne Komppa

C-pojat
Paras pelaaja Miika Pylkkänen
Tsempparipelaaja Ville Luukkonen
Kauden kehittynein pelaaja Vesa Sivula

C-tytöt
Paras pelaaja Janita Pekurinen
Tsempparipelaaja Kati Tiensuu
Kauden kehittynein pelaaja Jasmin Valkonen

D-pojat white
Paras pelaaja Niko Hämäläinen
Tsempparipelaaja Aku Kukkola
Kauden kehittynein pelaaja Valtteri Pulkkinen

D-pojat black
Paras pelaaja Lassi Mäkelä
Tsempparipelaaja Jan Pylkkänen
Kauden kehittynein pelaaja Mika Piilemä

Vuoden positiivisin toimija
Virpi Mustonen

Esikaupungin entisajan kesäkeitaat

tiistai, huhtikuu 6th, 2010

Muistatko Lirutusojan, Lirin eli Lirpan tai Mutkan? Ne olivat Emolan esikaupungin uimapaikkoja, joihin väki kerääntyi kesäpäivinä ainakin 1960-luvulle asti. Elettiin aikaa, jolloin oma auto ja kesämökki eivät vielä kuuluneet joka kodin vakiovarusteisiin ja jolloin vapaa-aikaa osattiin viettää ilman liikuntatiloja tai palkattuja vapaa-ajan ohjaajia.

Uimapaikat sijaitsivat Savisillan – alkuperäisen Savisillan – alueella vanhan Ihastjärventien tuntumassa Mikkelin pohjoisosassa kiertelevän seitsemännimisen joen varrella. Lirutusoja oli pohjoisesta Hanhijokeen yhtyvä pikkujoki, Liri eli Lirppa jokien yhtymäkohtaan, kahden mäenrinteen väliseen notkelmaan syntynyt uintipaikka ja Mutka Ihastjärventien toisella puolella, koivikkoaukean takana, melko lähellä Rouhialan päärakennusta oleva ranta-alue. Näihin paikkoihin liittyy varsinkin 1950-luvulta monenlaisia muistoja.

Esikaupungin pojat, mm. Hannu Lampinen, muistavat, että Lirutusojan vesi oli nopeamman virtauksen takia viileämpää kuin pääjoen vesi. Muistetaan myös, miten kokonaiset perheet saapuivat eväskoreineen, viltteineen tai matonpätkineen Lirille kokopäiväretkelle. Lämpimimpinä päivinä rantatöyräät täyttyivät väestä. Maito ja muut juomat säilyivät silloin kylminä joen hiekkapohjaan painettuina. Joen alajuoksulla oli pesupöytä, joten retkeen voitiin yhdistää hyödyllinen mattopesukin.

Matala, hiekkapohjainen uimapaikka oli pikkutyttöjen suosiossa. Pojat taas pitivät joen syvännettä omanaan. Siellä oli maamerkkinä iso koivu ja sen vierellä kanto, josta oli hyvä hypätä ja sukeltaa. Joen rantoja koristivat keltaiset rentukat ja ulpukat, muistetaan siellä kasvaneen vaaleanpunaisia ja valkeita lumpeitakin. Tytöt taittelivat ulpukan varsista sieviä kaulakoruja, joilla tosin ei voinut hienostella kuin yhden kesäpäivän ajan.

Joessa oli myös rapuja. Niiden tarttuminen varpaisiin oli kuitenkin harvinaista, vaikka sitä kyllä kovasti pelättiin. Hauenpoikasia oli vilisemällä, ja niitä pojat pyydystivät heinäsilmukoilla. Vesi oli ruskehtavaa mutta kirkasta, puhdasta ja talousvedeksi kelpaavaa. Kerrotaan, että kauppias Wetterstrand, nykyisen kauppiaan isä, huuhteli ja turvotti joessa joulukinkkujen suolaukseen käytetyt tammitynnyritkin.

Joki oli kapea mutta ei niin kapea, että joka poika olisi päässyt sitä hyppäämällä ylittämään. Siitä kuitenkin kilpailtiin. Kerran lyötiin oikein vetoa, etteivät edes Bastmanin voimistelijaveljekset pääse joen yli kuivin jaloin. Esko Bastmanilta se kuitenkin onnistui – hän keksi kävellä joen yli käsillään! Saman tempun teki vielä veli Seppo.

Mutkasta on hieman erilaisia muistoja. Se oli Rouhialan lehmälaidunta ja Ihastjärventieltä sinne päästiin portin ja kapean polun kautta. Siellä oli Liriä suurempi tasainen nurmikkoalue ja sekä matala että syvä uimapaikka. Lehmät olivat pitäneet aluskasvillisuuden kurissa mutta jättäneet samalla lehmänläjiä retkeläisten väisteltäväksi. Huhu kertoi, ettei Rouhialan väki suvainnut uintia niin lähellä asuinrakennustaan, mutta ihan siten ei asia ollut. Pehtoori Arvo Luukka tosin kävi silloin tällöin vaimentelemassa liian kovaäänistä poikajoukkoa, mutta yksityisaluetta Mutka ei ollut. Rouhialan asukkailla oli oma uimapaikka rantasaunansa alapuolella omassa kotipihassaan.

Lirin käytöstä sitä vastoin kiivailtiin. Mäentöyräällä oli Godenhjelmin mökki Sillankorva, jonka isäntä Valter Godenhjelm piti – ihan oikeutetusti – talonsa puoleista mäenrinnettä omaan pihapiiriinsä kuuluvana. Harmia tuli varsinkin sen jälkeen, kun esikaupungin kesänviettäjät alkoivat ottaa juomavettä rannalle rakennetusta kaivosta. Mökkirauhan säilymiseksi tuolloin jo harmaahiuksinen isäntä koetti saada vapaa-ajanviettäjiä siirtymään loitommalle ja sai tästä kutsumanimen ”Harmaa halli”.

Nykyään ei mökkiä eikä uimapaikkoja enää ole. Pajukko on vallannut sekä Lirin että Mutkan, ja joen virtaus on saanut puut kaatumaan jokiuomaan. Lirin kohdalla jokea ylittää pieni silta ja kuntopolku – hiihtolatu. Alue on siis uudenlaisessa  virkistyskäytössä, mutta Mutka on hävinnyt näkymättömiin. Lähialueella on kuitenkin paljon uutta asutusta, jolle pienikin uimapaikka saattaisi olla varsin tervetullut. Raivaamalla Mutka olisi mahdollista saada vielä nykylastenkin kesäkeitaaksi, jos vain yhteistoimintaa ja talkoohenkeä löytyisi.

Hannele Wirilander

Emola-kortit ja lautapeli

torstai, huhtikuu 1st, 2010

perinnetalo1

Landeninmäen perinnetalo. Kuva: Arja Vähämäki

Emolan seuran vuosikokouksessa esiteltiin Emolan seuran ja Landeninmäen perinnetalon toimintasuunnitelma vuodelle 2010. Esitettiin, että Emolalle suunnitellaan oma korttisarja ja kehitellään Emola-aiheista lautapeliä. Seuran sihteeri Arja Vähämäki on taltioinut Emolan tapahtumia Miämedian sivuille ja arkistoinut digikuvia Emolasta, mutta korttisarjan ja Emola-lautapelin suunnitteluun voivat osallistua kaikki Emolan ystävät.

Toimita kuvia joko paperiversiona tai digikuvina Arjalle. Myös piirroksia otetaan vastaan. Voit myös tulla EVPK:n talolle ke 14.4. ke klo 19.00 jälkeen keskustelemaan ideoista Emolan seuran hallituksen kanssa.

Portit auki Emolaan -tapahtumaa vietetään 15.8.2010 Emolassa. Tapahtumasta toivotaan tulevan jokavuotinen Emola-tapahtuma. Emola-kortteja on silloin myynnissä ja suunnitteilla on myös erikoisleimalla varustettu kirje, jonka saa Landeninmäen perinnetalolta.